Etätyössä on sellainen sudenkuoppa, että koko päivä saattaa mennä pyjamassa huonossa ryhdissä sohvalla istuessa. Etätyöpäivinä ei saa sitä jokapäiväistä liikunta-annosta, jonka työmatkapyöräilystä saa. Illalla kun päivä on paketissa, on pakko päästä haukkaamaan raitista ilmaa. Eilen pidin etäpäivän ja töiden jälkeen lähdin kamera kaulassa käppäilemään vajaaksi kahdeksi tunniksi ulos. Koko päivän omassa seurassa ihmettely saa kyllä pöhnäisen olon aikaikseksi. Puhelimen soidessa pitää ensin hetken aikaa avata ääntä ja kokeilla minkälainen basso pääsee ilmoille ja sitten vasta painaa vihreää luuria.
Olisin halunnut juosta eilen, mutta säästelen jalkoja tulevan viikonlopun Vierumäki Trail Marathonille. HCR:n jälkeen oikeassa sääressä on ollut vanha tuttu penikkavaiva, jonka kimppuun aion paneutua ihan omin käsin ja jääpalan turvin. Eiköhän jalka tuosta tokene, kun malttaa vielä lepuutella. Onneksi kesällä on niin paljon kaikkea muuta kivaa tekemistä. Tänään pääsemme purjehtimaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle! Ja viikonlopuksi menemme Vierumäelle – saa nähdä mitä kaikkea kivaa siellä keksimme, se kun on mahdollisuuksia täynnä.
Mulla on ihan sama juttu, että kotona istutun gradupäivän jälkeen tuntuu siltä, että seinät alkaa kaatumaan päälle ja on pakko päästä haukkaamaan happea! Tosin nyt pääsee kyllä myös aamulla ulkoilemaan, kun koira kaipaa tietysti silloinkin lenkitystä, mutta silti alkaa iltapäivällä tulla sellainen olo, että tahtooooo uloos! Tsemppiä juoksuun Vierumäelle viikonloppuna! 🙂
Kiitos tsempeistä! 🙂 Olisi kiva nähdä. Karonkkakin on vielä pitämättä…
Juoksuun liittyen kiinnostaisi lukea omia kokemuksiasi tai asiantuntijan (urheilulääkäri, valmentaja…) kommentteja aiheesta urheilu ja kuukautiset. Vaikka juoksukisoissa käyn haastamassa vain itseä, on etenkin pitkien matkojen juokseminen epämukavaa kuukautisten aikana (muutenkin särkee, turvottaa jne.). Metsäkisoissa puuttuvat vielä vessatkin.