Luonnossa oleminen on ihanaa ja rauhoittavaa. Olin haaveillut vaeltamisesta koko aikuisikäni, mutta vasta tavattuani Ramin, haaveesta tuli vähitellen totta. Viime syksynä olimme kumpikin ensimmäistä vaeltamassa. Kävimme erämaavaelluksella Käsivarren erämaassa. Moni kysyi reissun jälkeen menemmekö uudestaan odottaen kiinnostuneena vastausta. Vastaus on ehdottomasti kyllä, senhän te jo toki tiesittekin. Vaellukselta palattuamme olemme koko ajan kuumeisesti miettineet milloin pääsemme uudestaan ja mihin seuraavaksi menemme.
Nyt on seuraava retki ihan lähellä. Lähdemme pääsiäiseksi retkeilemään Repoveden kansallispuistoon. Vaellukseksi sitä ei ehkä voi kutsua? Tärkeintä on, että pääsemme hetkeksi irti arjesta nauttimaan luonnosta ja toistemme seurasta. Aivan ihana lähteä!
Varsinainen tämän vuoden vaelluskin on jo laitettu kalenteriin, elokuulle. Tällä kertaa suuntaamme itäiseen Lappiin, Saariselälle Urho Kekkosen kansallispuistoon. En malta odottaa. Tuohon samaiseen reissuun sisältyy monta muuta mahtavaa juttua, joista myöhemmin lisää, kunhan asiat konkretisoituvat vielä vähän lisää. Vilkaisin tuossa vähän karttaa ja selasin muutaman vaelluskuvan edelliseltä reissulta. Itkettää. On se vaan jotain sellaista, joka ravistelee. Erämaaikävä on kroonista.
Olen tosi onnellinen ja kiitollinen vieläkin Scandinavian Outdoorille avusta varustevalinnoissa (viime syksynä) ja alennuksista! Hyvät varusteet tekee tästä harrastuksesta huomattavasti helpompaa.
Ihanaa! Repovesi on kaunis! Kävin viime keväänä siellä polkujuoksemassa, mutta haaveilen myös retkeilystä sinne! Aiotteko olla yön yli reissussa? Jos olette, niin mielenkiinnolla kuulisin ajatuksia yöpymisestä pakkasella ulkona? 🙂
Kiva kuulla, kauniilta se näyttääkin kuvissa ja videoilla!
Se unohtuikin mainita, että yövymme kodassa. 🙂 Makuupussimme ovat pakkasille riittävän lämpimät, mutta meillä ei ole vielä(kään) omaa telttaa, joten siksi tällainen ratkaisu.
Syyskuussa ukk puistoon, ties kuinka monta kertaa on siellä jo vaellettu ja aina vaan pitää sinne päästä uudelleen. Toki välillä käyty myös muilla lapin seuduilla. Näillä näkymin lähdetään Aittajärveltä kohti Muorravaarakkaa ja Anteeinmukkaa. Hienon kohteen olette valinneet.
Anterinmukka siis, painovirhepaholainen 😉
Kiva kuulla! 🙂 En malta odottaa reissua.
Kävin juuri tänään Repovedellä! Polut ovat paikoin erittäin jäiset, mutta onneksi hanki kantoi. 🙂 Mukavaa patikointia! Luonnossa sielu lepää.
Oih!
Kiitos! Toivottavasti tulen vaan kuntoon huomisiltaan mennessä.
Ai että, joku piiiiiiitkä vaellus kauniissa (ja lämpimissä!) maisemissa olisi niin ihanaa. Mies ei vaan niin innostu kävelystä, mutta haluaisi pitkälle pyöräreissulle, ja minä en taas niinkään tykkää pyöräilystä. Neuvottelukysymys, kenties…
Sellainen olisi ihanaa, vaikkapa jossain eksoottisemmissa maisemissakin. 🙂
Joku komprpomissiratkaisu? Kummallekin jotain.
Voi, Saariselkä on niin meidän suosikki, ainakin kevättalvisin — just viime reissulla laskettiin, että ainakin kuutena vuonna peräkkäin ollaan siellä oltu, eikä tulis mieleenkään vaihtaa paikkaa — paitsi ehkä niiden ajopäivien aikana (2pv per suunta) sitä miettii että onko tää tämän matkakidutuksen väärti. Ja onhan se, joka kerta.
Ekaa kertaa tänä vuonna mulle tuli haiku päästä myös kesällä lappiin, tai siis just loppukesästä kun hyttysiä ei enää ole, tai sitten ihan ruska-aikaan – me aina lapsena kesälomat ravattiin ja vaellettiin lapissa koko perhe, äiti on nuoruudessaan kolunnut koko Suomen lapin patikoiden ja halusi meidät pienenä totuttaa siihen myös. Ja näköjään nyt keski-ikäistyttyäni olen (taas) saamassa juonesta kiinni 🙂
Elo-syyskuun vaihde on varmasti paras aika olla lapissa, koska silloin ei ole hyttysiä ja vielä on ruskaa. 🙂 En malta odottaa reissua. 🙂
Mulla sama homma – äiti on tartuttanut tämän luontokipinän lapsena ja vasta nyt olen itse sitten koukkuuntunut samaan.