Jokakeväinen rakastuminen

Kevät on paras vuodenaika. Olen keväällä onnellisimmillani. Mä jotenkin herään henkiin uudestaan aina keväällä sitä mukaa kun luontokin herää ja lämpöasteet kiipeää plusmerkin puolelle. Onko teillä muilla keväisin selittämätöntä onnentunnetta ja ilon kuplintaa? Mulle tämä on lähes jokakeväinen fiilis, tosin elämäntilanteiden vuoksi tunne ei ole aina ollut yhtä voimakas kuin esimerkiksi tänä keväänä. Keväisin on pakko kuunnella aina ne samat biisit repeatilla ja fiilistellä aikaisempia keväitä, tietenkin niitä parhaimpia. Keväässä parasta on se tieto, että kesä tulee. Joku voisi kysyä, että eikö sitten kesä ole paras vuodenaika, mutta vastaukseni on ei. 😀 Kevät on paras. Loogista.

Tällä hetkellä minut tekee onnelliseksi se, että pystyn juoksemaan. Tiistaisissa treeneissä mäkivedot meni kerrankin ihan täyspainoisesti jalalla ponnistaen. Jalkaan ei enää satu iskutus. Tekniikka pysyi vihdoinkin kasassa eikä jalkaa tarvinnut varoa. Viimeisimmissä hapottavissa vedoissa tekniikka hajosi, mutta pistetään se väsymyksen piikkiin. Se tunne, kun juoksu kulkee kimmoisasti, on ihana. Ja se tunne, kun hiekka narskuu jalkojen alla, kuulokkeista soi lempimusiikki ja aurinko paistaa matalalta katupölyn siivilöimänä. Tai se fiilis, kun loikkii merenrantareitillä ja väistelee mutaisia kohtia rantapolulla, kuuntelet linnunlaulua ja ihailet auringon laskeutumista mereen ja sitä taivaan värivaihtelua. Mä rakastun juoksemiseen joka kevät uudestaan.

Samalla kun lenkit pitenee ja jalka kestää paremmin, tulee myös uudet tavoitteet. Helsinki City Run on lyöty lukkoon, mutta tavoiteaikaa en ole uskaltanut asettaa, koska kunto on mitä on. Tämän vuoden toinen juoksutavoite on Vaarojen Maraton! Ehkä maailman hulluinta ja siisteintä! En malta odottaa! Vaarojen maratonista (tavoitteena juosta siellä 43 km reitti) tuli mun tämän kauden päätavoite ja mietin, jos juoksisin kesällä maratonin täysmatkan ihan kadulla jossakin tapahtumassa. Mikä se tapahtuma voisi olla? Juoksuintoa on siis aivan käsittämättömän paljon, mutta jalan kanssa täytyy edelleen olla varovainen ja mennä tunnustellen eteenpäin. Kärsivällisyys ei ole mun parhaimpia luonteenpiirteitä, mutta sitä on tässä tullut viime aikoina opeteltua. Palautumisesta ja kehonhuollosta on tulossa ihan oma postauksensa myöhemmin.