Tämä viikko on mennyt puhtaasti elämästä nautiskellessa. En ole jaksanut edes blogia päivittää. Olen ottanut treenitkin ihan rennosti.
Perjantaina meillä oli työpaikan fudismatsi. Mä pelasin jalkapalloa ehkä kolmatta kertaa elämässäni. Se oli ihan sairaan hauskaa, vaikken osannut potkia yhtään. Juoksin vain kenttää ympäri ja pidin hauskaa. En ole ennen tajunnutkaan, miten kivaa joukkueurheilu voi olla. Olen juossut tällä viikolla kaksi lenkkiä ja pelannut sen vajaan tunnin fudista ja mun jalat on ihan rikki. Lonkka on kipeä ja oikean jalan penikka. Alkaa jo vähän pelottaa, miten mun maratontreenien käy. Jotain hyvää kuitenkin – sain torstaina fysioterapeutilta uuden treeniohjelman ja vihdoinkin vapauden tehdä melkein mitä vain. Parasta on se, että treeniohjelmaan tuli vihdoinkin painot! Nyt alkaa lihaskunnon todellinen palauttaminen. Treenimotivaatio kasvoi ihan hirveesti, vaikka jalkojen kunto mietityttääkin. Pitäisi varmaan nyt antaa jaloille aikaa ja hoitaa ne kuntoon. Uudet kengät olisi aika pakollinen hankinta. Turha näköjään kuvitella, että oppisin omin avuin juoksemaan barefoot-kengillä. Palaan takaisin Asicseihin.
Töihin lähdössä
Perillä
Ystävän synttäreitä juhlimassa torstaina
Yhdentoista viikon kitkuttelu loppui, tosin aion palata takaisin herkuttomaan ja holittomaan.
Perjantaina fudismatsin jälkipelit
Yksin kotona – noutoruokaa ja lojumista. Illalla toisen ystävän synttäreille. Yhtä juhlaa.
Kun kerran vapauksia liikkumisen suhteen tuli, niin oli pakko kokeilla päälläseisontaa. Jee! Mä pystyn tähän taas!
Tänään vietin koko päivän kolmen ystävän kanssa kaupungilla. Kirppistä, brunssia, kahvittelua ja hyvää seuraa. Illalla tytötkin tulivat kotiin.
Ensi viikosta toivon energisempää ja toisella tapaa aktiivista ja vähemmän epäterveellistä ruokaa. Maha on ihan kipee kaikesta mässyttämisestä.
