Ensimmäisen päivän vaelluskertomus
Toisen päivän vaelluskertomus
Kolmannen päivän vaelluskertomus
Neljännen päivän vaelluskertomus
Kultala–Vaskisjoki 9 km, yhteensä 56 km
Kuulin unen läpi että yöllä oli alkanut sataa. Hento sade ropisi tarppiin vielä aamullakin. Tunnin verran seurailin tarppiin tipahtelevia pisaroita ja arvuuttelin mikä pisara lähtee seuraavaksi syöksyyn. Saman ajan suunnittelin vedenhakua ja kahvinkeittoa, mutta se jäi suunnittelun asteelle, kunnes Rami ehti nousta, minunkin oli ryhdistäydyttävä.
Aamutoimien aikana sade hellitti ja ryhdyimme laittelemaan leiriä pakettiin. Päivän ensimmäisenä urakkanamme oli kiivetä jyrkkä mäki joen varresta ylös kohti Hevosenkenkävaaraa. Vaaran reunamilta otimme suunnan Pietarlauttaselle. Tänään kävely tuntui jotenkin kevyeltä ja mukavalta. On paljon mielekkäämpää suunnistaa. Valmiiden polkujen kulkeminen on jotenkin henkisesti raskaampaa.
Pietarlauttaselta näki kauas Nattasille ja pitkälle Hammastunturin erämaahan. Pietarlauttaselta otimme suunnan itään päin Pokka-Einon vaaralle. Laskettelimme vaaran reunaa kohti päivän leiripaikkaamme Vaskisjoen rantaa. Ennen leiriytymistä mulle oli ehtinyt tulla nälkä. Vaelluksilla nälkä ei ole sellainen kurniva nälän tunne, vaan huomaan nälän siitä, että olen ärtyisä tai alan kompuroida tai sekoilla suunnistuksessa.
Nälkä ja leiriytyminen ei ole hyvä yhdistelmä. Yritin hillitä mieleni, kun ymmärsin mikä mua hiertää. En onnistunut siinä kovin hyvin. Valitsemamme leiripaikka näyttäytyi silmissäni epämiellyttävänä hyttyspusikkona. Kiukutti oikein tosissaan. Ruokaa piti saada, joten päätettiin syödä ja laittaa leiri vasta sen jälkeen. Ja kas kummaa, ruuan jälkeen paikka näyttikin oikein viihtyisältä. Aina kun leiri on valmis, paikasta tulee koti.
