“Onneksi hidastin, muuten olisin saattanut päätyä ambulanssiin”
Kuusi vuotta sitten juoksin puolimaratonin viimeksi. Sen jälkeen olen juossut vain 5-10 kilometrin matkoja.
Kuuma sää kisapäivänä jännitti, mutta olin tankannut nesteitä hyvin koko viikon. Luulin, ettei ongelmia sen suhteen siis tulisi.
Alku sujui hyvin, tosin jonkin aikaa hitaasti ruuhkassa. Ajatuksena oli pysyä kahden tunnin jänön matkassa, kunnes 7 kilometrin kohdalla sykkeet nousi todella korkeiksi ja aloin palella.
Keskeyttäminen kävi mielessä. Urheilujuoma ja vauhdin hidastaminen kuitenkin auttoivat. Tien varret olivat täynnä keskeyttäneitä ja jopa ambulanssihoitoa vaativia. Onneksi hidastin. Olisin voinut itse olla seuraava.
Nea
“Matka oli tärkeämpi kuin määränpää”
Kilometri kerrallaan menin. Noin 11 kilometrin kohdalla päätin, että maaliin aion tulla, vaikka vauhti oli todella hidas.
19,5 kilometrin kohdalla vasta viimeistään uskoin, että pääsen oikeasti maaliin. Aika ja vauhti ei ollut lähellekkään tavotteita, mutta maalissa oli silti hyvä meininki ja fiilis. Se on täysin tän ihanan juoksu-jengin ansiota!
Juoksujengiin päästessäni olin juossut puolimaratonin kerran, enkä treenannut sitä varten juurikaan. Selkeänä tavoitteenani oli juosta itselleni uusi enkkari kunnon treenaamisen siivittämänä. Helsinki 10:llä juoksin 10 kilometrin ennätykseni. Kunto tuntui nousseen.
Juoksin ennen Helsinki Half Maratonia HCRD:n Helsinki City Runin, jossa ei kulkenut. Kolmessa viikossa ei ollut paljon tehtävissä kunnon suhteen Helsinki Half Maratonia ajatellen, mutta sain kuitenkin kaivettua itseluottamusta ja lähdin kisaan varmemmilla fiiliksillä.
Kisapäivää ennen oli jo tiedossa, että päivästä tulee kuuma ja siihen osasi onneksi varautua. Startista lähdin liikkeelle vauhdilla, jolla saisin uuden ennätykseni. Ajatuksenani oli kiristää vauhtia loppumatkasta. Aluksi tukkoisilta tuntuneet jalat onneksi aukesivat muutaman kilometrin jälkeen ja juoksu tuntui rennolta. 12 kilometriin asti tuntui tosi hyvältä ja olin tavoiteaikataulussa. Kuumuus ja lopun nousupätkä tulivat lopulta tavoitteen edelle. Maaliin kumminkin pääsin, eikä ajalla lopulta ollut väliä, kunhan selvisin siitä kuumuudesta omin jaloin perille.
Juoksujengimme on ollut niin huikea, että voin todeta matkan olleen tärkeämpi kuin määränpää. Olen niin kiitollinen siitä, että olen saanut koko kevään treenata näiden tyyppien kanssa samalla tutustuen heihin.
Tiia
