Kuljen lähes poikkeuksetta koulumatkat pyöräillen. Löysin viime keväänä koulun kellarista pukuhuoneen, jossa on lukittavat kaapit ja suihkut. Olin tästä löydöstä onnellinen, sillä työmatkaliikkuminen on keskeinen tekijä hyvinvointini ylläpitämisessä.
Aloitin työmatkapyöräilyn aikanaan vuonna 2011, jonka jälkeen olen pyrkinyt kulkemaan työmatkat ja koulumatkat pyöräillen vuoden ympäri. Tämä tapa edellyttää sitä, että kohteessa on mahdollisuus käydä suihkussa ja vaihtaa vaatteet.
Työmatkapyöräily vaatii hiukan viitseliäisyyttä. Olen pakannut reppuni joka aamu jo vuosia, mutta siitä huolimatta tänä syksynä ensimmäisinä pyöräilypäivinä repusta jäi puuttumaan oleellisia juttuja, kuten kengät ja toisena meikit. Onneksi ei rintsikat tai housut. Sekin on nimittäin koettu.
Tänä syksynä peräti harkitsen, että pitäisiköhän minun muuttaa tapojani ja ruveta pakkaamaan reppu valmiiksi jo edeltävänä iltana. Säästyisin monelta säädöltä ja aamuiselta höseltämiseltä.
Olen vienyt koulun pukukaappiin peseytymistuotteet, pyyhkeen, hiusharjan, dödön, hajuveden ja muutaman vaihtovaatteen niitä päiviä varten, kun aamulla reppua pakatessa ajatus ei ole ihan kasassa ja jotain unohtuu.
Repussani kulkee päivän asun lisäksi:
- tietokone
- muistiinpanovälineet
- kalenteri
- termari
- juomapullo
- purkkapussi
- meikkipussi
- penaali
- lompakko
- rillit
- kotiavaimet
Välillä kuljetan repussani myös uimatreenivarusteita, jos käyn koulupäivän aikana tai jälkeen uimassa. Toisinaan repussa kulkee myös järjestelmäkamera, jos koulupäivän aikana on valokuvausta.
Tällä hetkellä koulupäiväni ovat olleet sen verran lyhyitä, että isompia eväitä ei ole tarvinnut kuljettaa mukana, vaan olen pärjännyt koululounaan voimin.
Reppuna mulla on ollut nyt kuivilla keleillä Jack Wolfskinin iso ja kivannäköinen reppu, mutta sadekelien alkaessa siirryn vedenpitävään reppuun ja koulussa kannan tavarat kangaskassissa. Sadekelillä reppu menee ihan kuraiseksi.
Tavaramäärä näyttää melko vähäiseltä, mutta reppu tulee aina aika täyteen ja painaa melkolailla.
