Parasta juuri nyt

Mulla on tällä hetkellä aivan älyttömän inspiroitunut ja hyvä fiilis. Pitkä sairasloma, sen päälle pidetty loma ja lepo on tehnyt tehtävänsä. Olen nyt intoa ja energiaa täynnä. Maanantaina alkaakin sitten uusi arki. Tuleva tietysti jännittää ja vähän pelottaakin, eniten raha-asioiden takia. Uskon kuitenkin, että asiat selviää. Parasta tässä oman itsensä herruudessa on se, että voin tehdä tasan niitä asioita, joihin mun voimavarat ja mielenkiinto riittää opintojen ohessa. Olenkin luonnostellut postausta, jossa kertoisin tarkemmin yhteistöistä ja niihin liittyvistä periaatteistani. Nyt kuitenkin haluan fiilistellä, koska olo on juuri nyt onnellinen ja kiitollinen.

Paita hiessä sydämellisessä ilmapiirissä

Tämän hetken hyvä olo ja energiapiikki kumpuaa aamun tapahtumasta. Kävin Real Training Campin lanseeraustilaisuudessa. Oli ihana treenata pitkästä aikaa niin, että tuli kunnolla hiki. Parasta treeneissä oli se, kun pelkäsi treeniä etukäteen, koska rata oli tosi raskas ja haastava, mutta suoriuduimme Heidin kanssa siitä kunnialla. Jalan vuoksi tällainen pelleily ei ole fiksua, mutta jääköön tuo repiminen tuohon yhteen kertaan. Treenin päätteeksi saimme Foodinin tarjoaman herkullisen aamupalan, jota syödessä keräännyimme rinkiin kuuntelemaan pskoterapeutin ja papin (Riina Luomanperä) ajatuksia kehon ja mielen vaikutuksista toisiinsa. Ihanan avoin ja lämminhenkinen keskustelutuokio. Kiitos kaikille paikalla olleille ja erityisesti Martinalle ja Nannalle kutsusta ja tapahtuman järjestämisestä!

Koulu alkaa

Odotan innolla maanantaita, kun pitkän tauon jälkeen kipitän Haaga-Helian Pasilan kampukselle jatkamaan journalismin opintoja. Penaali on hommattu, samoin uusi tietokone ja muistiinpanovälineet. Mä olen valmis. Opintojen keskeytyminen on vaivannut mua säännöllisesti, joten nyt tuntuu tosi hyvältä, kun pääsen vihdoinkin hoitamaan sen rastin pois mun listalta. Kevään lukujärjestys on laadittu ja jos asiat menevät, kuten olen kaavaillut, saisin jo kevään aikana reippaat 60 opintopistettä kasaan. Olen yrittänyt jankuttaa itselleni, että jos tämä tahti vaikuttaa yhtään liian kunnianhimoiselta, täytyy osata löysätä. Ainakaan lukujärjestys ei näytä pahalta, mutta kuinka paljon kurssit muuten työllistää, se jää nähtäväksi.

Yhteinen harrastus tyttären kanssa

Tällä hetkellä yksi ilahduttavimmista asioista on minun ja vanhimman tyttäreni (14 v.) yhteinen harrastus. Käymme yhdessä treenaamassa Esportissa. Teen yhteistyötä Esportin kanssa ja saimme sieltä kuukausikortit veloituksetta. Aloitimme varovaisesti ryhmäliikuntatunneista: olemme käyneet testaamassa ilmajoogaa ja uhrauduin myös tanssilliselle tunnille häpäisemään itseni. Eräänä päivänä sain tytön houkuteltua kuntosalin puolelle ja ihmeekseni hän tykästyi treenaamaan myös ihan perinteistä punttia, tosin enimmäkseen ilman puntteja. Näistä meidän yhteisistä treenituokioista on tullut mulle tosi tärkeitä. Treeneihin kävellessä ehtii vaihtaa kuulumisia pidemmän kaavan kautta ja viimeksi jäimme salille vielä saunomaan. Pienempien pirpanoiden kanssa yhteistä aikaa tulee vietettyä fudistreeneihin saattaessa (matkat julkisilla n. 60 min suuntaansa). Toivon kovasti, että jokaiselle lapselle liikkumisesta tulisi luonnollinen osa arkea. En halua pakottaa ketään liikkumaan, vaan haluan kannustaa löytämään oman tavan liikkua ja nauttia liikunnasta.

Endorfiinikoukussa 8-vuotta

Blogi täytti eilen 8-vuotta. Tuntuu uskomattomalta, että olen tehnyt tätä jo niin pitkään. Itse asiassa juuri blogia aloitellessani olin joutunut keskeyttämään opinnot ja siirtymään työelämään. Mun elämän vaikeimmat ja vaativimmat vuodet osuu näihin kahdeksaan vuoteen. Tänä aikana mun elämässä on ollut työttömyyttä, työpaikan vaihtamista, itsensä etsimistä, masennus, avioero, uuden kumppanin löytyminen, urakriiseilyä, uusperhe, naimisiinmeno, työuupumus ja nyt viimeisimpänä käännöksenä tämä opiskelemaan lähteminen. Olen muuttunut paljon ja arvomaailmanikin on muuttunut tänä aikana. Kaikesta oppii ja ehkä suurin oppi näiltä vuosilta, joka auttaa mua käytännön elämässä eniten, on ymmärrys. Marissa on näistä puhunut Instagramissaan viime aikoina ja olen nyökytellyt kovasti mukana. Omien vastoinkäymisien ja kokemusten myötä on oppinut ymmärtämään muita paremmin. Huonoa kohtelua ei tarvitse hyväksyä, mutta voi yrittää ymmärtää, miksi joku haluaa olla toiselle ilkeä tai kohdella toista huonosti. Usein ilkeällä ja huonoa fiilistä ympärilleen levittävällä ihmisellä on itsellään joku haaste menossa, josta johtuen hän käyttäytyy kuten käyttäytyy.

Kirkas mieli

Tällä hetkellä iloitsen myös siitä, että mun olo on näin hyvä. Enää en koe itseäni masentuneeksi eikä ahdistukohtauksia tule enää. Pääsen ylös sängystä ja nautin arjesta ja ihmisten seurasta. Nämä asiat eivät ole olleet mulle itsestäänselvyys. Tänään Real Training Campin loppuringissä puhuttiin juuri tästä. Mulla salassa vierähti kyynel poskelle, kun kuuntelin psykoterapeutin kuvausta masentuneesta ihmisestä. Mä niin tiesin mistä se puhuu. Masentuneen voi tunnistaa jo kävelytavasta ja kehonkielestä. Minulle tärkein apu toipumiseen oli liikkuminen. En tiedä mitä olisi tapahtunut ilman ulkoiluhaastetta ja päivittäistä ulkoilua. Tätä tuo psykoterapeutti Riina Luomanperäkin tänään korosti. Ihminen on luotu liikkumaan ja kun masentunut saa itsensä liikkeelle, sen avulla alkaa paraneminen. Minua liikunta on auttanut niin paljon. Mönkisin varmaan vieläkin siellä syvässä pimeässä suossa ilman liikuntaa. Lisäksi toipumisessa on auttanut kirjoittaminen ja tämä blogi. Blogi on mulle kuin paras ystävä, joka on kulkenut mukana kaikissa vaiheissa. Vaikka en tänne niistä kaikista vaikeimmista asioista kirjoittaisi, niin blogi on auttanut näkemään valon ja elämän positiiviset puolet. Viimeiset pari kuukautta on jälleen opettanut paljon ja ymmärrän nyt itseäni taas vähän paremmin. Kerron ehkä näistä oivalluksista tarkemmin vielä joskus.

Mikä on sun elämässä parasta juuri nyt?