Kiitollinen kotimaalleni

Suomi täyttää huomenna 100-vuotta. En ole kovin isänmaallinen, mutta väistämättä tällaisen suuren juhlapäivän kynnyksellä hiljentyy miettimään mitä tämä maa on minulle tarjonnut.

Useimmiten miettii asioita, jotka Suomessa on huonosti. Arjessa valitetaan toinen toisillemme, kuinka on kylmää ja pimeää. Aina sataa ja kesälläkin on niin kylmä. On korkea verotus ja kauheasti sääntöjä ja asetuksia. Ja vää vää. Mutta on meillä vaan upea maa. Mietitäänpä vähän…

Minä olen saanut Suomeltani ilmaisen koulutuksen. Olen saanut käydä lääkärissä puoli-ilmaiseksi aina kun minun tai lasten terveysasiat ovat huolettaneet. Muistan esimerkiksi sen, kun ajoin silmät itkusta sumentuneina Jorvin päivystykseen neljäkuukautisen vauvani kanssa, jonka oli menettänyt tajuntansa syliini hengityksen mentyä kurkunpääntulehduksen vuoksi tukkoon. Vastaanotossa tajuttiin tilanne heti ja vauva napattiin sylistäni saamaan lisähappea ja adrenaliinia. Olen tästä ikuisesti kiitollinen Jorvin henkilökunnalle.

Olen saanut synnyttää kolme lasta turvallisesti ja valvotusti. Minut on leikattu pariin kertaan. Olen viettänyt sairaalassa elämässäni enemmän kuin 20 yötä. Joka kerta olen saanut ensiluokkaista hoitoa.

Olen saanut äitiyspäivärahaa ja saamme edelleen joka kuukausi lapsilisää lapsistamme. Siis siitä, että olemme synnyttäneet lapset tähän maailmaan, Suomi maksaa meille siitä joka kuukausi rahaa! Elämäni kaksi työttömänä vietettyä viikkoa sain työttömyyskorvausta. Olen saanut toimeentulotukea elämän ollessa vaikeimmillaan. Minulle on maksettu asumistukea ja olen saanut opintorahaa.

Suomessa kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin. Se on aivan uskomatonta. Täällä on monia tahoja, jotka auttaa hädän hetkellä. Näin minä olen ainakin saanut kokea, kun elämä on potkinut päähän ja kun kusipäät ovat jättäneet omat velvollisuutensa hoitamatta.

Muun muassa näistä syistä maksan ilolla veroja. Yhteiskunnassamme on monta asiaa, joissa olisi parantamisen varaa, mutta ei nyt puhuta niistä.

Suomessa upeinta on luonto

Suomi on kertakaikkisen upea maa. Miten tämä pieni maa voikin olla näin monimuotoinen ja kaunis! Minulla on etuoikeutettu olo, koska olen päässyt näkemään tätä maata niin monelta kantilta. Olen vieraillut monissa kansallispuistoissa. Olen nähnyt Lapin ihmeellisen erämaan ja yöpynyt tähtikirkkaan taivaan alla. Olen ajanut koko pitkän Suomen halki ja ihmetellyt muuttuvia maisemia, lukuisia järviä, jokia ja lampia. Olen elänyt lapsuuteni kesät yöttömässä yössä. Olen purjehtinut Suomen rannikon Perämereltä aina Suomenlahdelle saakka. Nähnyt, kun aurinko laskee mereen ja kohta nousee taas samettisen meren ylle mielettömissä väreissä. Olen saanut ihailla revontulien tanssia taivaankannella paukkupakkasella.

Luonto tarjoaa Suomessa parastaan. Täällä on uskomattomat jokamiehenoikeudet. Saamme poimia pakkaset täyteen marjoja ja sieniä ja saamme telttailla melkein missä vain.

Jokainen saari, jokainen nuotiopaikka, kansallispuisto, kesäyön järvimaisema – jokaisessa on oma taikansa ja tunnelmansa säästä riippumatta. Täällä saa olla rauhassa, jos niin haluaa. Yksi uskomaton juttu on puhdas vesi, jota saamme nauttia suoraan hanasta. Ensimmäistä kertaa Lapissa ollessani tuntui uskomattomalta juoda raikasta vettä suoraan tunturipurosta ja kuinka hyvältä se vesi maistuukaan!

Vaikka kaamosaika on minun mielelleni vaikeaa, on tämä maa minulle todella rakas, enkä haluaisi asua missään muualla (ainakaan pysyvästi). Olen ylpeä saadessani olla juuri suomalainen.

Onnea Suomi!