Reilun viikon verran olen maistellut treenielämää kortisonipiikin jälkeen. Nautin niin täysillä! Mulla on (ollut) oikeassa takareidessä jännevamma, joka on oireillut jo pidempään. Kohta nelisen viikkoa sitten jalkaan laitettiin kortisonia, jonka jälkeen mun piti pitää täydellistä lepoa jaloille. Piikin jälkeen ensimmäiset päivät jalkaa särki heti puudutuksen lakattua, mutta sen jälkeen lepo teki tehtävänsä ja kipu ja kaikenlaiset tuntemukset poistuivat jalasta. Levon jälkeen aloitin varovaisen tunnustellen kevyttäkin kevyemmällä lihaskuntotreenillä, vesijuoksulla, uinnilla ja pyöräilyllä. Mieliala nousi kohisemalle heti kun pääsin taas treenaamaan, vaikkakin ihan kevyesti. Jalan liikkuvuus on parantunut älyttömästi mikä viittaisi hyvään toipumiseen, venyttely on edelleen kielletty.
En ole uskaltanut blogissa tai missään muuallakaan hirveästi hehkuttaa lähtöäni Saariselkä MTB -maastopyöräkisaan. Olin viime vuonna samassa kisassa Heidin kanssa. Tuo reissu oli hiukan epäonninen minun pitkittyneen flunssan takia, jonka vuoksi etapit typistyivät, vaikka muuten reissu oli ihan huippukiva ja hauska. Tänä vuonna lähden reissuun Martinan kanssa. Pyöräilemme duona, Evoke Natural Goodsin tiimissä, eli meidän tulee taittaa koko matka yhdessä. Tänä vuonna olisi tarkoitus vetää kaikki kolme etappia täysipitkinä. Etapeista kertyy matkaa yhteensä 200 kilometriä ja tämä kaikki vääännetään maastopyörillä tunturissa. Maantiellä sama matka taittuisi helposti, mutta tunturissa ja teknisessä maastossa tuossa saa tehdä ihan tosissaan töitä! Huomenna aamulla hyppäämme pyörinemme lentokoneeseen ja lennämme Ivaloon. Siistiä! Ja jännittävää!
Koska jalkani on ollut tässä kunnossa kuin se nyt on ollut, jätin viime viikolla soittopyynnön lääkärilleni kysyäkseni, onko tämä reissu ihan tuhoon tuomittu, vai mitä mieltä hän on. Tällainen urakka, joka meillä on viikonloppuna edessä, ei tietenkään ole vaivan toipumisen kannalta mikään paras mahdollinen ratkaisu, mutta lääkäri arveli, ettei myöskään se pahin. Pyöräily ei ennen piikkiäkään provosoinut kipua, vaan juoksu ja tietyt lihaskuntoliikkeet.
Jalan toipuminen on lähtenyt tosi hyvin liikkeelle ja minua kyllä kieltämättä mietityttää, miten jalka tulee kestämään tuon rääkin ja pilaanko tällä hyvin alkaneen tervehtymisen. Mutta terveyden kustannuksella en tälläkään kertaa ajatellut riuhtoa, vaan jos jalka kipeytyy, sitten leikki on pakko jättää kesken. Toivon ja uskon kuitenkin, että jalka kestää.
Nyt menen tekemään viimeiset pakkaamiset ja suihkun kautta kaadun petiin. Koitan jaksaa kirjoittaa tunnelmia heti tuoreeltaan, mutta voi olla melko väsy aina iltaisin urakan jälkeen.
Kuvat: Heidi Tainio
