Minulla oli pitkään haave, että pääsisin Lappiin vaeltamaan. Olin nähnyt äitini nuoruuskuvissa upeita maisemia ja kuullut hienoja tarinoita vaellusreissuilta. Olin aina joskus ottanut haaveeni kavereiden kanssa puheeksi ja heittänyt ilmoille, että pitäisikö joskus mennä. En saanut oikein ketään innostumaan ja haave painui taas taka-alalle ja pulpahti aina sieltä uudestaan pintaan.
Sitten tapasin Ramin. Hänen kanssa lähdimme jo viikon päästä ensitapaamisesta Nuuksion talviseen metsään ihmettelemään luontoa. Kumpikin oli tahoillaan haaveillut retkeilystä ja luonnossa olemisella oli kummallekin iso merkitys. Luonnossa liikkumisen tärkeys ja merkitys on korostunut minulle entisestään näiden yhteisien vuosien aikana. Aikaisemmassa elämässä pakenin itseäni ja ajatuksiani kiireeseen. Kirjaimellisesti juoksin itseäni pakoon. Tukahdutin tunteeni ja ajatukseni treenaamiseen.
Nykyään olen opetellut olemaan läsnä ja kuuntelemaan itseäni. Teen kaikkeni, että pääsisin eroon jatkuvasta multitaskaamisesta ja oppisin keskittymään aina vain yhteen asiaan kerrallaan. Masennus ja siitä toipuminen opetti minulle sen, että itseään täytyy muistaa kuunnella. Tunteille täytyy jättää tilaa. Pitää olla hereillä omien tuntemusten kanssa, että kykenee toimimaan ajoissa, jos meno näyttää lipsahtavan väärille raiteille.
Olen hyvä multitaskaamisessa. Ajattelen jatkuvasti jotakin ja minulla on useita työtehtäviä samanaikaisesti kesken. Kehitän, ideoin, suunnittelen, pohdin ja analysoin. Koko ajan. Tämä kevät on ollut minulle raskas. On ollut monta erilaista projektia, monta erilaista työtä ja työtehtävää ja siihen päälle oma elämä lapsineen ja harrastuksineen. Huomaan olevani väsynyt ja kaipaan luontoon. Kaipaan hiljaisuutta ja kaipaan aikaa itselleni ja omille ajatuksille, ei vain työ- ja kehitysajatuksille.
Retkeilyssä parasta on kiireettömyys. Retkeilyyn ei kuulu kännykät eikä työasiat. Retkeillessä olen täysin läsnä. Luonnossa ajatukset saavat kulkea vapaasti. Retkeily on minulle kuin meditaatiota. Ei tarvitse ajatella mitään, ei tarvitse ratkaista mitään ongelmia, mutta asiat asettuvat uomiinsa kuin itsekseen.
Pääkopan pitäessä tällä hetkellä kovaa meteliä, olen löytänyt myös yhden uuden tavan helpon hiljentää pääkopassa poukkoilevat sekalaiset ajatukset. Se on äänikirjat. Äänikirjaan on pakko keskittyä sitä kuunnellessa, se inspiroi ja vie pois arjesta. Äänikirja rentouttaa, koska samaan aikaan ei voi ajatella muuta. Ihan paras juttu vähään aikaan, koska retkelle ei ihan joka päivä pääse.
Ps. 86 päivää Lapin vaellukseen. Tilasimme eilen vihdoinkin ikioman teltan. Tällaisen. ? ⛺️
