Bodom Night

*Sain Bodom Nightin osallistumisoikeuden ilmaiseksi.

Eilen oli pitkä päivä. Ensin yritin stressipallona saada työviikon pakettiin niin, että voisin lähteä hyvillä mielin lomalle. En ihan onnistunut siinä. Minun piti myös saada saateltua kaksi tytärtäni viikonlopun kestävälle partioretkelle Nuuksioon. He yöpyvät kaksi yötä teltassa/laavussa, joten varusteltavaa riitti, koska öiksi oli luvattu miinusasteita. Olin jälleen yltiöoptimistina aikatauluttanut päiväni, tai oikeastaan koko viikkoni, aivan liian tiiviiksi, mutta onneksi sain pidettyä paketin jokseenkin kasassa.

Työpäivän päätyttyä saattelin rakkaani leireilleen ja sen jälkeen hoidin vielä pari työjuttua ja tartuin vielä imuriin, että olisi mukavampi palata reissusta puhtaaseen kotiin. Vasta imuroituani aloitin omien reissukamojen pakkaamisen. Sain onneksi kaikki valmiiksi niin, että sain vajaan tunnin mittaisen hetken, jolloin sain hetken vain istua ja olla.

Meinasi tulla myös hiukan jännitysmomenttia illan Bodom Nightia ajatellen. Meidän #evokegoesjukola-joukkueen kyydit harmillisesti peruuntuivat, mutta sain onneksi facebookissa rekrytoitua kaksi kyyditsijää minulle sekä Team Salamavaaralle sekä kaksi uutta juoksijaa peruuttaneiden tilalle. Hauskaa oli se, että pääsin pelipaikoille serkkuni kyydissä, jonka kanssa emme ole olleet juurikaan tekemisissä lapsuuden jälkeen.

Pirttimäkeen päästyäni olin aivan älyttömän väsynyt eikä ollut yhtään kisafiilis. En väysmykseltäni osannut jännittää, enkä tiennyt muutenkaan mitä voin kisalta odottaa, koska oikean jalan vuoksi juoksut ovat olleet kuukauden tauolla. Olin ajatellut lähteväni reitille kävelemään. Olin saapunut mestoille reilua tuntia aiemmin, että saimme vaihdettua tuuraajajuoksijoiden nimet oikein. Vasta 20 minuuttia ennen starttia sain Larin ja Veeran mukaan jännittämään ja fiilistelemään tulevaa. Upea ilta pimeni kovaa vauhtia. Vasta kolme minuuttia ennen tööttiä tajusin, että tässä tosiaan ollaan lähdössä juoksemaan pimeään metsään. Lamput päälle ja purimme vielä jännitystärinät instagramin tarinoihin.

Lähdin heti töötistä pinkomaan kuin olisin muka juoksukunnossa. Nopeasti palauduin maan pinnalle, kun syke tikutti lähempänä 170 iskua minuutissa. Jalat tuntuivat hyvältä, juoksuaskel kimmoisalta ja pakarassa tuntui vain orastavaa tuntemusta, joten annoin mennä enkä katsonut enää sykemittarin lukemia. Juoksimme ensimmäiset kilometrit Veeran kanssa peräkanaa. Veera sieltä kyseli miten pakarani jaksaa. Sanoin, että siinä se kiinni pysyy ja totesin, että en nyt anna sen häiritä. Tämän juoksun jälkeen taas tietää mihin suuntaan jalan tilanne on menossa.

Vedin kuntooni nähden alun vähän turhan kovaa ja kaaduttuani kerran juurakossa polvilleni päätin hidastaa hiukan tahtia. Tässä vaiheessa Veeran selkä häipyi näköpiiristä. Kohta kuulin takaani serkun äänen “katohan, sain Hovisen kiinni”. Juoksimme loppumatkan samaa tahtia.

Juoksusta jäi tosi hyvä fiilis! Pääsin maaliin ajassa 1:09, ennustin ennen juoksua, että mulla menisi hiukan kauemmin.

Tapahtuma oli jälleen todella hyvin järjestelty ja tässäkin tapahtumassa oli polkujuoksutapahtumille tyypillisesti hyvä tunnelma. Kaikki järjestelyt sujuivat aivan nappiin. Ei tarvinnut jonotella mihinkään, ei edes vessaan. Reitti oli paikoitellen tosi tekninen. Oli pitkältä tuntuvia suopätkiä, haastavaa kivikkoa ja juurakkoa. Maisemat olivat pimeydestä huolimatta upeat, taisimme kiertää kolme lampea. Pimeys toi juoksuun jännitystä ja alkuun meni hetki, ennen kuin silmä tottui otsavaloon ja maastoon. Edellisestä polkujuoksusta onkin aikaa, suunnistaessa vauhdit ovat olleet varsin maltillisia eikä sitä lönköttelyä oikein juoksuksi voi sanoa.

Selviydyin kotiin kahdentoista aikoihin, kävin suihkussa ja painoin pään vajaaksi kolmeksi tunniksi tyynyyn. Nyt istun lentokentällä kirjoittamassa tätä postausta (kipeän pakarani päällä). Kohta lämpimään. Tuun kirjoittelemaan kuulumisia reissusta, sillä en ehtinytkään ajastaa postauksia valmiiksi. Ei tarvitse taas hetkeen juosta, ei jalka ole vielä siinä kunnossa. Ei auta kuin malttaa.

Nyt kone kiinni ja lennolle. Hyvää viikonloppua!