Jos luulit olevasi hyvässä kunnossa, lähde…

Ruska BootCampiin. Tein eilen koko Suomen halki matkaa tänne Kittilään. Lähdin aamulla kotoa kohti Helsinki-Vantaata. Lensin Rovaniemelle. Ihmettelin lumista Rovaniemeä jonkin aikaa. Palloilin yksikseen ja kävin ostamassa itselleni lapaset. Sitten hyppäsin Kittilään menevään bussiin ja fiilistelin elämää. Luminen maa ja ruskan väreissä olevat puut, eipä ole monesti tuota yhdistelmää tullut todistettua. Olin koko pitkän päivän omassa seurassani ja se tuntui tosi hyvältä. Vaihdoin jo kasilta yövaatteet päälle. Luin kirjaa ja nukahdin ennätysaikaisin.

Aamulla heräsin herätyskellon soittoon ja hipsin hotelliaamiaiselle. Vähän meinasi jännittää, enkä uskaltanut ihan normaalia mättömäärää kiskoa alas, kun pelkäsin, että joudun puklaamaan ne kohta ulos. Aamupalan jälkeen palasin hotellihuoneeseen miettimään treenikamat. Aamulle oli luvattu pakkasta, mutta iltapäivälle sadetta. Oli tosi vaikea miettiä varustusta, koska ei tiennyt yhtään minkälaista treeniä on edessä. Mua jännitti sekin, että miten treenaaminen sujuu viikon tauon jälkeen. Oonkohan jo tarpeeksi parantunut?

Mulle ihanana yllätyksenä Ruska BootCampiin osallistui heimosisko-Tuija, joka oli ystävällisesti järjestänyt mulle kyydin hotellilta treenipaikalle. <3 Treenipaikalla oli jo muu bootcampjengi odottamassa. Kaikki ihan vakavina ja jännittyinä. 😀 Vetäjät esittäytyivät ja meille kerrottiin ohjeita ja sääntöjä. Sit meiltä kerättiin puhelimet ja kamerat ohjaajien reppuun. Emme saaneet käyttää puhelimia treenin aikana ollenkaan, eli kaikki kuvat bootcampista ovat ohjaajien ottamia.

Sit vaan ulos ja avoimin mielin kohti tulevia treenejä. Lähdimme heti marssimaan kohti tunturia. Kuinkas muuten. Käveltiin lyhyehkö matka tasanteelle, jossa teimme muutaman kyykyn ja siinä kyykätessä esittäydyttiin muulle porukalle. Kohta jatkettiin matkaa tunturissa eteenpäin. Tulimme jyrkän rinteen reunalle ja meidät komennettiin riviin rintamasuunta rinteeseen päin. Mitäpä muutakaan kuin räjähtäviä vetoja maailmancup-rinnettä ylös. Koskaan ei tiennyt montako sarjaa, montako kierrosta ja mitä seuraavaksi. Aina piti tehdä täysillä ja luulla toiveikkaana, että seuraavaksi jotain muuta. 😀 Seuraavaksi taas vähän marssittiin rinnettä ylös, kunnes pysähdyttiin loivaan mäkeen juoksemaan jälleen vetoja. Kiivettiin tunturin huipulle ja mutkitellen juostiin alas. Lopuksi vielä vähän askelkyykkyjä, spidermankyykkyjä ja taas vetoja rinteessä.

Puolentoista tunnin treenin jälkeen sykemittarini ilmoitti, että palautuminen edeltävästä treenistä kestää 19 tuntia. 😀 Ja meillä oli palautumisaikaa noin kaksi tuntia. Päästiin syömään lounasta, instagrammailemaan ja lepäämään.

Evokelle kiitos tästä treenireissusta!

Kohta taas mentiin. Eiköhän satanut vettä. Tiesimme vain sen, että tiedossa oli lihaskuntotreeni. Mutta millainen. Voi veljet, kuulkaas! Kannettiin autonrenkaita, työnnettiin autonrenkaita, vedettiin autonrenkaita, heitettiin autonrenkaita, pyöritettiin autonrenkaita, tehtiin niidän päällä punnerruksia ja staattisia pitoja ja vatsalihaksia. Sitten tehtiin loputon määrä burbeita. Kyykättiin, käveltiin ankkakävelyä, tehtiin askelkyykkyjä ja lopuksi kieriskeltiin lumihangessa tekemässä vatsarutistuksia ja olimme rivissä hooverasennossa, jonka ali jokainen vuorollaan ryömi. Ja muuta kivaa.

Kaiken tämän jälkeen kroppa oli ihan rikki. Pääsimme ihanasti välipalalle ja ihan viimeisenä vuorossa oli ohjattua kehonhuoltoa. Kroppa oli niin tyhjä ja mielikin jotenkin ihan tyhjentynyt, että kyyneleet vaan lähti vierimään poskille. Siellä pimeässä salissa oli turvallista vierittää parit kyyneleet ihan kaikessa hiljaisuudessa.

Sit loppuillaksi taas hotellille viettämään aikaa omassa seurassa. Kävin kaupasta hakemassa pussin karkkia, Subin ja siiderin. Sitten vasta kävin suihkussa, vedin kompressiolegginsit jalkaan ja aloin mässyttään herkkuja ja katsomaan Vain elämää. Voi vitsit mikä jakso, meni ihan itkemiseksi. Nyt unta palloon, että jaksaa huomenna taas urheilla.

Pakkasin muuten mukaan kaiken tämän, plus siviilivaatteet. Olisi voinut kuvitella, että tämä on liiottelua. Eipä ollut. Vaatteet pitää vaihtaa kolme kertaa päivässä kuiviin. Saa nähdä riittääkö nämäkään kamat.

Huomenna uutta raporttia. Jalat erityisesti on ihan sosetta tämän päivän jäljiltä. Huominen rehellisesti sanottuna pelottaa.