Saariston rengastiellä

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, että lähdimme lauantaina karavaanarireissuun kohti Turun saariston rengastietä. Ensimmäisen yön yövyimme pikkuisen hazardisti Nauvon vierasvenesataman liepeillä, vaikkei siellä mitään leirintäaluetta ollut. Nauvo on ihana paikka. Katsastimme ensin tietysti uimarannan, tai uimalaiturin, jossa lapset uivat itsensä väsyksiin. Piti käyttää maanittelutaitoja, että väsyneet matkalaiset saatiin ylös merestä iltapalapöytään. Tai iltapalapitsalle. Onneksi sataman pitseriasta sai myös gluteenitonta pitsaa (esikoinen on keliaakikko). Laitoimme lapset asuntoautoon unille ja lähdimme katsastamaan läheiseen rantaan upean auringonlaskun.

Mäkin päätin pulahtaa hikisen matkustamisen jälkeen.

Meillä oli mukana turvallinen henkivartija.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin. Aamupalan ja pienen sulattelun jälkeen lähdin Vauhtisammakon juoksuohjelman mukaiselle pitkälle ja hitaalle lenkille. Koko lenkin sykkeiden piti pysyä alle 140 bpm. Juoksin puolitoista tuntia aivan hitaasti. Nautin jokaisesta minuutista. Juoksu tuntui ihanalta, kevyeltä ja siltä miltä juoksun kuuluukin. Nyt viimeistään hävisi se pieni rimakauhu, joka mulla on ollut hieman epämiellyttävien kahden viimeisen puolimaratonin seurauksena. Juoksu oli helteinen. Jo aamulla lämpömittari näytti +28°C.

Lenkin, lenkin jälkeisen uinnin, ruoan, ruokalevon ja muun varustelun jälkeen matka taas jatkui. Siitä lisää myöhemmin.