Adidasheimon loppu häämöttää ja haikeus sen mukana. Ja tietysti jännitys, koska Helsinki Half Marathon on yksi tämän vuoden päätavoitteista. Vuoden alussa asetin itselleni tuohon kovan tavoitteen (1:45), josta on varmaankin pakko vähän tinkiä, mutta pääkoppa ei silti anna tinkiä, vaikka kroppa ei ole ihan täydessä tikissä. Saas nähdä miten muijan käy. Keskiviikolle on varattu leivonta-aika työpaikan hierojalle. Tuukalle ei enää löytynyt vapaita aikoja tälle viikolle. Onneksi mulla on myös Heimo-Simon rakkaudella sahaama ilmastointiputki, joka ajaa foam rollerin tehtävää.
Tämä viikko menee treenien puolesta himmaillen. Huomiselle on ohjelmassa pikku juoksurykäisyt ja perjantaille pientä herkistelyä, mutta muuten viikko menee lepäillessä ja energiavarastoja täytellessä. Lepäily tekee tiukkaa, mutta voi sitä riemua, kun lauantaina pääsee kirmaamaan sielunsa kyllyydestä.
Viime viikko oli tosi kiva. Teen taas perinteeksi muodostuneen kuvakuulumispäivityksen.
Tarkistin salilla vieläkö vatsapalat löytyy, koska niiden piti näkyä perjantaisissa kuvauksissa. Kerron lisää tästä myöhemmin.
Kävimme Haltialan tilalla ihmettelemässä eläimiä
Torstaina oli avaavat ja palauttavat treenit, jotka eivät ihan vastanneet mun käsitystä palauttavasta treenistä. 😀 Joonas taisi sanoa edellisenä päivänä, että luvassa on kevyet palauttavat treenit. Noh, sehän tarkoitti sitten lämmittelyn ja muutaman spurtin jälkeen kymmentä mäkivetoa 90 % maksimista. Huh huh. Kai ne jalat siinä aukesivat kuitenkin ja olo oli ainakin treenin jälkeen tosi hyvä.
Treenin jälkeen mandariineilla on hymy herkässä.
Lauantaina pirpanat pääsivät suvivirren jälkeen vapauteen. Riemu!
Ja minäkin pääsin Marun kanssa vapaalle, nimittäin pääsimme lunastamaan Natan blogista voittamani pääpalkinnon. Mikä tuuri! En yleensä osallistu blogiarvontoihin, mutta tuo pääpalkinto sai minut täyttämään osallistumiskaavakkeen. Kun puhelu voitosta tuli, olin ensin ihan varma, että kyseessä on pila. Ei ollut! Aivan mielettömän ihana päivä ja yö. Ensin shoppasimme itsemme ihan pyörryttävän onnelliseksi uusista vaatteista. Sen jälkeen sushiöverit ja lopuksi vielä matkustimme junalla Långvikin hotelliin nauttimaan porekylvyistä, hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta.
Yllä olevat kuvat: Nata
Joku on onnellinen uusista vaatteista. 🙂
Aivan paras rentoutushetki meille kahdelle väsyneelle perheenäidille. 🙂 Tämän voimin jaksaa taas puskea arkea eteenpäin.
Ai että, sä näytät hyvältä! Pääsisinpä itsekin samanlaiseen tikkiin synnytyksestä toivuttuani. 😉
PS. Isot tsempit juoksuun! <3
Kiitos! 🙂
Oi ihanaa päivää olet päässyt viettämään, mahtavaa! 🙂
Onko toi nahkatakki myös Onlyltä vai sun vanha? Näyttää just kivalta, mistähän se on?
Eikö! Oli aivan ihana päivä!
Nahkatakki on myös Onlysta, mutta se on tekonahkaa.
Miksi lepäily tekee tiukkaa…?!?
Koska urheilu on niin kivaa ja oon tottunut kulkemaan työmatkat pyörällä. 🙂
Moi! Sun sykemittari on vissiin Suunto Ambit for runners? Voiko sen kanssa uida? Vai onko tuo kuva lavastettu 😉 Mulla uuden mittarin osto edessä, ja kovasti mietin mallia… Tsemppiä juoksuun 🙂
Mulla on Suunto Ambit S2 White, joka käy uintiin, juoksuun, pyöräilyyn – kaikkeen. 🙂
Kiitos tsempeistä!