Maantiekiituri

Ihan ensiksi: 13 päivää maratoniin! A-pu-a. Rupeaa jo pikkuhiljaa jännittämään. Tänään on ollut kiva päivä. Kävimme iltapäivällä siskon ja hänen miehen uudessa kodissa “brunssilla”. On mulla vaan ihana perhe. <3 Brunssille ajellessa sain pyöräilijäystävältäni viestin, että lähtisinkö tänään pyörälenkille. Olin miettinyt treenaavani tänään, mutten ollut vielä päättänyt minkä treenin tekisin. Ilma liputti ulkoliikunnan puolesta, joten Arin kysymys tuli täydelliseen saumaan. Ollaan pitkin kesää yritetty sopia yhteislenkkiä, mutta aikataulut eivät ole koskaan aikaisemmin natsanneet. Arilla oli mulle joku mittarihärveli, joka mittaa polkimien pyöritysnopeutta (kuulemma ihan must), uusi satula ja vielä toinenkin nopeusmittari, jossa on kellokin. Ajelin kotoa rennosti Arille. Ari asensi ennen lenkkiä ystävällisesti kaikki kilkkeet pyörään kiinni ja me seurattiin Arin avovaimon kanssa vierestä, kun toinen puuhasteli. Reilu työnjako. 😀 Nyt pyörä on kyllä niin hifin näköinen mittareineen. Sit vielä ilmaa renkaisiin, potta päähän ja baanalle.

Aika hifi, hä?

Jännitti etukäteen minkälaisen treenin Ari mulle vetää, mutta olin valmis tuli mitä tuli. Nyt on viimeinen hetki ennen maratonia vääntää vähän kuormittavampi treeni, koska tämän jälkeen alkaa keventelyt ennen koitosta. Aluksi Ari opasti minkälaisella pyöritystahdilla kannatta polkea. Samalla reissulla opin, miten porukassa pitäisi polkea. Peesatessa pitäisi käyttää erilaisia merkkejä, joita kuuluu näyttää, kun tiessä on kolo, edessä ohitettava jne. Helpottaa muuten huomattavasti pyöräilyä, koska muuten on mahdotonta nähdä mitä edessä on. Huomasin, että peesailu jeesaa vauhtia ihan älyttömästi. Minä reiluna peesasin ja Ari polki. 😀 No ei nyt sentään koko matkaa, mutta välillä, enhän mä edes tiennyt reittiä.

Meikän pyöräilykoutsi.

Poljettiin jossakin kaukana maaseudulla, en ihan tiedä missä kaikkialla. Garminista loppui kesken reissun akku eikä se nyt suostu lataamaan treeniä tuonne Garmin Connectiin. Kävimme ainakin Nurmijärvellä ja Klaukkalassa, ehkä Tuusulassakin?

Oli ihan mielettömän hyvä ilma, kaunis auringonlasku, ihanat maisemat, hyvä reitti ja seurassakaan ei ollut valittamista. Mieletön kokemus! Rullattiin mun mittarin (sen uuden) mukaan reissulle kertyi pituutta 87 km ja siihen päälle pyöräily Arin luo, eli yhteensä karvaa vaille 100 km pyöräilyä. Pisin lenkki tätä ennen oli 55 km, kertaheitolla kunnolla pitkä rullailu.

On tuo pyöräily myös aika siisti laji! Varsinkin kun nyt oivalsin, ettei niitä vaihteita tarvitse niin isolle runtata ja heti hapottaa reisiä, vaan pyörittää keyvemmällä vastuksella nopeampaa tahtia. Olo on lenkin jälkeen toki hieman hapokas, mutta silti freesimpi kuin reilun kolmen tunnin juoksun jälkeen. 

Mä jaksoin! Jee! Maratonin jälkeen lisää tällaisia treenejä!

4 thoughts on “Maantiekiituri”

  1. Hei! Hauskaa lukea pyöräilystä, kun just sain viikonloppuna oman maantiepyörän! Kävin testaamassa tunnin lenkin ja olen kyllä äimistynyt! Melkoinen ero kyllä polkea tuolla kuin maastopyörällä. OIkeaa vauhdinhurmaa. Kirjoitinpas meidän blogiin postauksenkin aiheesta 🙂

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *