Midnight Run – ENNÄTYS

Eilen juoksin elämäni toisen kerran 10 kilometrin kisan. Ensimmäinen kympin kisa oli viime vuonna Midnight Run, sama setti tänä vuonna. Kuten tiedätte, en ole juossut lyhyempiä matkoja oikeastaan ollenkaan muuten kuin työmatkoina tai nopeahkoina vauhtikestävyyslenkkeinä maratontreenin yhteydessä. En siis ole koskaan treenannut lyhyempää matkaa tai yrittänyt saada itsestäni kovempaa vauhtia irti. Silti kovalla itseluottamuksella olin ilmoittautunut 45-50 minuutin lähtöryhmään.

Viime vuonna juoksin Midnight Runin kaksi viikkoa maratonin jälkeen ja samoin kuin tänäkin vuonna firman TYHY-päivän jälkimainingeissa. Ei siis todellakaan mikään ideaali tilanne juoksuun. Tänä vuonna ei sentään ollut maraton alla, mutta muuten olo oli tosi löysä ja maha oli kiukutellut ihan urakalla viimeiset kolme päivää. Mutta mä en luovuta, mä juoksen.

Sain houkuteltua miehen kahden nuoremman kanssa mukaan, esikoinen on serkuilla yökylässä. Lähdimme keskustaa kohti. Olin ihan hermostunut. Mahassa tuntui poltetta eikä ollut yhtään hyvä tai luottavainen olo. Kaikkea muuta. Kävimme pikaisesti moikkaamassa Hannaa Espalla, kun tiesin Adidas Heimolaisten olevan siellä.

Senaatintorilla oli mieletön meininki. Tytöt seurasivat tohkeissaan lavan tapahtumia ja katsoivat silmät pyöreinä sambaajien hetkutusta. Ilta pimeni kovaa vauhtia. Vielä nopeasti vessaan, mutta eipä sinne menty nopeasti, tuossa viaheessa oli puoli tuntia aikaa, mutta vessasta päästyä oli enää muutama  minuutti starttiin. Aloitin vasta tässä vaiheessa lämmittelyn. Juoksentelin pitkin Senaatintoria, väistelin ihmisiä, hyppelin, venyttelin ja etsin oman paikkani lähtöviivalla. Olin etsinyt satelliitit Garminiin jo aikoja sitten ja virittänyt Spotifyn soittolistan napin painallusta vaille valmiiksi. Soittolistan kasasin hirveässä kiireessä juuri ennen kotoa lähtöä.

Lähtölaukaus, tulta, taputuksia, jännitystä. Kohta letka edessä lähtee ensin kävelemään ja kohta juostaan. Edessä on meri vihreäpaitaista massaa, joka juoksee ihmeen hitaasti. Vauhti vähän kiihtyy. Siksakkaan massan seassa ja etsin ohituspaikkoja. Juoksen rennon joustavalla askeleella. Tuntuu hyvältä! Ensimmäinen kilometri oli kevyt mäistä huolimatta, vilkaisen Garminiin: 4:46 min/km. Ei huono, näinkö hitaalta tällainen vauhti tuntuu? Hyvä niin, jatka samaan malliin, ajattelen. Mietin Garminin lukeman perusteella lähdinkö liian kovaa, mutta kun tuntuu hyvältä, niin en todellakaan ala himmaamaan. Mietin Raksun kommenttia “juokse alku rauhassa ja lopussa laitat lihan tottelemaan kuria”. Ylämäissä mietin muutaman vuoden takaista juoksukaveria Nannea – ylämäissä erotellaan jyvät akanoista – joten hanuri töihin, tasaisella kimmoissalla potkulla eteenpäin. Ensimmäiset neljä kilometriä oli tosi ruuhkaisaa ja piti tosissaan puikkelehtia, että pääsi ohi.

Juoksu tuntui ihanalta! Askel oli koko ajan kevyt ja rento. Nautin joka askeleesta ja ihmettelin jokaisen kilometripylvään kohdalla reippaasti alle 5 minuutin kilometrilukemaa. Siis mitä!? Pystynkö mä oikeesti juosta tätä vauhtia ja että tämä tuntuu näin hyvältä! Hurmoksellista! En ehtinyt matkan varrella huomaamaan ihmisiä. Mä vain juoksin ja kuuntelin tasaista jumputusta luureista. Ainoastaan viimeiset kaksi kilometriä tuntui tiukalta. Harmittaa vieläkin kun löysäsin kasin ja ysin välissä. Kilometriaika oli tuon välin huono vain 4:55/km ja kun huomasin sen mittarissa, niin päätin lähteä taas juoksemaan. Ei tämän pidä tuntua kivalta enää tässä vaiheessa: juokse nainen! Töppöstä toisen eteen. Viimeinen kilometri oli ehdottomasti tiukin myös mäkien puolesta. Pelkkää ylämäkeä, tai siltä se ainakin tuntui. En ollut koko matkan aikana ajatellut loppuaikaa. Nopealla laskutoimituksella tiesin, että alle 5 minuutin kilometriajalla alitetaan edellinen ennätys 50 min, mutta en ajatellut asiaa sen ihmeemmin. Maaliviivalla pysäytin kellon ja hämmästyin, kun aika alkoi nelosella. ENNÄTYS! 47:37! Huikea fiilis! Viimeisen kilometrin aika oli 4:27 min/km.

Mitäpä jos vaihtaisi maratonin lyhyempiin matkoihin Espoon Rantamaratonin jälkeen? Sen verran huikea juoksu tuo oli! Rupesi kiehtomaan nopeat juoksut. Kuinka kovaa sitä pystyisi juoksemaan, jos harjoittelisi oikein? En ollut juoksun jälkeen yhtään väsynyt. Tänään jaloissa toki tuntuu, mutta mietin, jos kuitenkin kävisin tänään kevyesti juoksemassa tai salilla. Penikat on taas ihan rauhalliset. Voi Zero Point, että nuo säärystimet ja sukat teki elämästäni laadukkaampaa! Eikä DS Trainereissakaan ole valittamista nyt kun ne on juostu sisään.

Matka: 10 km
Kesto: 47 min 37 s
Syke: keski – 172 bpm, max – 185 bpm
Kalorit: 546 kcal