Asiaa kuntoutuksesta

Tämä aihe on oikeasti hankala ymmärtää. En itsekään ole oikein ymmärtänyt, mitä kaikkea tämä leikkauksen jälkeinen kuntoutus tarkoittaa, ennen kuin nyt, kun tilanne on itsellä edessä. Ensin on leikkaus, jossa hoidetaan vaiva rakenteellisesti kuntoon, mutta se ei riitä. Leikkaus ei ole mikään taikatemppu toimivaan raajaan, jos raajaa ei kuntouta kunnolla. Jos kuntoutus hoidetaan huonosti, leikkauksen jälkeinen tulos voi olla yhtä huono kuin ennen leikkausta tai jopa huonompi. Leikkauksen jälkeen alkaa monin tavoin pitkä ja vaikea kuntoutuminen. No okei, ensin on leikkauksesta toipuminen kivuttomaksi, jona aikana heiluteltiin terveitä niveliä, ettei käsi vallan jäykisty paikoilleen. Sen jälkeen alkaa vaiheittain käden mobilisointi ja vasta myöhemmin lihasvoiman palauttaminen. Tämä ei siis ole mikään parin päivän tai parin viikon projekti.

Multa kysytään jatkuvasti milloin menen takaisin töihin tai kuinka pitkä sairasloma on. Ja sitten nämä ihanat kommentit: “ihanaa kun saat olla sairaslomalla”, “nauti”. En nauti, en vaan nauti, vaikka parhaani teen keksiäkseni jotakin järjellistä tekemistä. Musta on ihan kamalan ristiriitaista “vain olla”, vaikka kuntoutuminen on todella tärkeää. Mun tehtävä on nyt parantua leikkauksesta takaisin työkuntoiseksi ja se vie sen verran aikaa kun se vie, se pitäisi itsenikin ymmärtää. Ristiriitaista tästä tekee se, että voin tehdä monia ns. kivoja asioita, mutta sitten taas toisia asioita en voi tehdä, kuten nyt juurikin töitä ja kotitöitä.  En nimittäin saa nostaa mitään maitopurkkia painavampaa, itse asiassa en ole vielä edes maitopurkkia nostanut leikatulla kädellä. Mun on vaikea katsoa vierestä, kun mies joutuu tekemään kaikki kotihommat ja mä voin olla vain henkisenä tukena ja työnjohtajana. Töihinkin tekisi mieli palata, mutta jos en saa kättä vielä nostettua pöydälle ilman toisen käden apua ja kipua, niin ehkei se töihinpaluu ole vielä ajankohtaista ja muutenkin täydet työpäivät konetta hakaten on pahinta myrkkyä toipuvalle kädelle. Ulkopuolisen silmin mä näytän varmasti siltä, että vain makaan ja käyn vähän salilla polkemassa crossaria. “Eihän tuo näytä edes kipeältä.” Kuntoutumisen tavoitteena on, että ei ole kipuja. Kuntoutusliikkeet käy kipeää, mutta muuten käden pitäisi olla koko ajan mahdollisimman kivuton ja rauhallinen.  Tällä hetkellä urheilen noin joka toinen päivä. Urheilupäivinä treenaan puolitoista tuntia kerrallaan, jonka jälkeen loppupäivän lepään.

En ole tainnut kuvata kuntoutusprosessia kovin tarkasti täällä blogissa. Teen sen nyt. Kerron viikko viikolta miten homma on minun kohdallani edennyt.

1. viikko
Ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen meni kipua sietäessä. Ensimmäiset kolme päivää oli niin kovaa kipua, että siihen eivät edes opiaatit tehonneet. Kolmen päivän päästä leikkauksesta tapasin ensimmäisen kerran fysioterapeutin. Sain luvan ottaa käden kantositeestä pois suihkun ajaksi ja ohjeen koukistaa kättä kyynärnivelestä vartalonmyötäisesti kolme kertaa päivässä kymmenen toistoa kerrallaan. Kainalon pystyin pesemään nojautumalla eteenpäin niin, että käsi irrottautui vapaasti vartalosta, tosi kätsää, voitte kokeilla. Mielenkiintoista on myös terveen kainalon peseminen ja sheivaaminen. Vasen käsi taipuu yllättäviin asentoihin. Ensimmäisellä viikolla jokainen heilahdus ja tärähdys sai näkemään tähtiä.

2. viikko
Samat kuntoutusliikkeet jatkuivat toisella viikolla, mutta rasitustasoa (kävelyä ja muuta ylhäälläoloa) vähitellen lisäten kivun sallimissa rajoissa. Tavoitteena oli jättää kipulääkkeet kokonaan pois ja niin mä tein.

3. viikko
Kättä ruvettiin vähän enemmän liikuttelemaan ja sain luvan olla kotona ilman kantosidettä, mutta öisin ja kodin ulkopuolella kantosidettä piti käyttää. Kuntoutusliikkeitä tuli lisää: käden nosto selinmakuulla 90° kulmaan toisen käden avulla ja lisäksi ulkokierto kepin avustamana. Kaikki muu kättä rasittava toiminta oli kiellettyä. Kävely, kuntopyöräily ja crosstrainerin polkeminen oli sallittua edelleen kivun sallimissa rajoissa. Siinäpä ne tulikin lueteltua asiat, joita olen nyt sairasloman aikana voinut tehdä lukemisen ja leffojen katselun ja oleskelun lisäksi.

4. viikko
Kolmannen viikon kuntoutusliikkeet jatkuu. Liikkeet sujuvat jo suhteellisen kivuttomasti ja käsi tuntuu koko ajan paremmalta sallituissa toiminnoissa.

5. viikko (tänään)
Ensimmäistä kertaa sain fysioterapiassa luvan kokeilla nostaa käsiä kohtisuoraan eteen ja sivulle. Ensi yrittämällä sain nostettua ehkä 15 senttiä kumpaankin suuntaan. Kädessä ei ole yhtään voimaa, ei sitten yhtään. Kävin tänään myös lääkärillä, jonka arvion mukaan olen mahdollisesti neljän viikon päästä työkuntoinen, jos toipuminen etenee tätä vauhtia. Lääkäri naurahti, että “ethän sä  voi töitä tehdä, jos käsi pitää toisen käden avustamana nostaa pöydälle”. Niin no joo. Fysioterapeutilta sain lisää liikkeitä treenattavaksi. Aluksi olin ihan kauhuissani, kun fysioterapeutti lykkäsi kepin käteen ja käski selinmakuulla nostaa kädet pään yli. Ei mene, eikä mennytkään alkuun lähimainkaan. Vasemmalla (terveellä kädellä) kannateltuna sain nostettua vähän yli 90° kulmaan. Sain ohjeet pariin muuhun liikkeeseen (kuva alla).

Tänään sain vapautuksen kantositeestä ihan kokonaan! Samalla sain luvan liikuttaa kättä lähestulkoon joka suuntaan, mutta mitään maitopurkkia painavampaa en saa nostaa. Nyt saan liikkua jopa ulkona ilman kantosidettä ja saan kokeilla jo juoksemista! Ihan mahtavaa ja samalla pelottavaa, kun lupa heltisi melkein kaikkeen liikkumiseen ja normaaliin olemiseen, mutta käsi on vielä ihan reppana ja pienikin liike sattuu. Ja edelleen, tämä tuntuu ristiriitaiselta. Voin urheilla aika vapaasti, no yläkroppaa en tietenkään voi treenata, mutta muuten ja sitten työt on kielletty. Voi tätä syyllistä oloa, mutta lääkäri sanoi, että “nyt omantunnontuskat pois, et ole työkuntoinen”. Tämän yritän muistaa. Toki edelleen salaa toivon, että toipuminen edistyy jälleen vähän etuajassa ja pääsenkin jo esim. kahden viikon päästä töihin, mutta lääkäri kyllä sanoi siihenkin, ettei muista ketään, joka olisi ollut kuuden viikon päästä olkapääleikkauksesta työkuntoinen. Ihana lääkärini sanoi vielä lopuksi “kai sä juokset maratonin vielä tänä kesänä?” Juoksen toki! 🙂

Se kuntoutuksesta tälläerää.

Ajatuksia? Kokemuksia?