Eilen aamulla mulla oli tosi hyvä ja pirteä olo. Takana oli ensimmäinen yö ilman kipulääkkeitä, tai no, otin mä illalla yhdeksältä lääkkeen, mutta vain tavallisen 400 g Panadolin. Aamulla puoli yhdeksältä viimeinenkin kouluun lähtijä oli laittanut oven kiinni perässään ja kämppään laskeutui hiljaisuus. Päätin, että tänään on se päivä, kun mä nautin auringosta. Puin kahisevan tuulipuvun päälle ja lähdin ulos.
Voi että mä olin onnellinen. Raitista ilmaa, hyvää musiikkia, merimaisema! Mitä muuta ihminen tarvitsee?
Käveleskelin rauhakseen 8 km, johon meni aikaa 1 h 32 min.
Kotin päästyä päätin vähän kokeilla pystynkö tekemään mitään lihaskuntoliikkeitä. Kyykkäsin 12 kiloisen kuulan kanssa 3 x 15 toistoa…
Ja saman setin jalkojen nostoja. Jee!
Käsi ei rasittunut näistä juurikaan, onneksi. Torstaina onnistuin loukkaamaan leikattua kättä. Säikähdin ihan kunnolla! Olin suihkussa eikä siellä käsi ole sidottuna, yritin vasurilla saada kaadettua melkein litran shampoopulloa väärinpäin ja saada samaan käteen puristettua shampoota. Pullo lipesi kädestä ja releksinä yritin ottaa leikatulla kädellä kiinni. Hirveä kipu ja säikähdys. Soitin värisevällä äänellä fysioterapeutille ja kysyin sainko mä nyt käden rikki, kuulemma ei ole todennäköistä. Kehoitettiin ottamaan chillisti ja antamaan kädelle kylmää. Nyt tuo hauis, jossa kipu tuntui, on onneksi rauhoittunut. Vitsi tämä on pelottavaa. Eilenkin ulkona kävelin liukkaat kohdat ihan supervarovaisesti. Mä en halua rikkoa tuota kättä.
Nyt ajattelin taas pukea tuulipuvun päälle ja käydä vähän ulkona. Keskimmäinen puklasi aamulla… Who’s next?
Voi ETTÄ sä oot reipas!:) Motivoiva henkilö ainaki näin blogin välityksellä. Itteni pitäis mennä pahasti rutisevan ja helposti kipeytyvän polven kanssa tohtorille..ei huvittais yhtään. Mutta pitäis, ku portaitaki kävellessä kuuluu krunts pauk krunts pauk…pelottaa, että mikä tuomio tulee!
Ihana kuulla, että mun höpinät motivoi! 🙂 Suosittelen lääkärille menoa, ettei tarvitse itsekseen arvuutella, mikä polvea vaivaa. Polven korjaaminen on huomattavasti helpompaa ja toipuminen nopeampaa kuin olkapääleikkauksen jälkeen. Tsemppiä!
Hei! Tää nyt poikkeaa hieman sun tänhetkisestä, mut mua kiinnostaisi tietää millasta liikuntaa olet harrastanut raskausaikoinasi? Entä kahden tai kolmen pienen lapsen kanssa? Ihailen sun reippautta ja blogia lukiessa tulee tunne, et osaat käyttää aikasi niin hyvin hyödyksi. Voimia toipumiseesi! 🙂
Moikka! Vanhan blogin puolelta löytyy postaus aiheesta: http://endorfiineja.blogspot.fi/2010/10/raskaus-liikunta-ja-ruokavalio.html
Mä oon vähän vinksahtanut tehokkuusajattelussani, mutta tykkään miettiä, miten ajan käyttäisi mahdollisimman tehokkaasti ja hyödyllisesti… Siksi tämä sairaslomailu ottaakin niin koville.