Juhlintaa ja juoksua

Eilen oli miehen isän 60-vuotissynttärit, jotka järjestettiin Olympiastadionilla juoksun ja yhdessäolon merkeissä. Paikalla oli synttärisankarin sisarukset lapsineen ja lapsenlapsineen, eli paikalla oli iso porukka. Lapset odottivat päivää innolla ja etsivät edellisenä päivänä juoksuvaatteet valmiiksi ja miettivät sijotuksia kilpailussa.

Juhlapäivä oli synttärisankarille yllätys ja ilme oli melkoisen hämmentynyt, kun hänet onnistuttiin huijaamaan stadikalle hakemaan “loukkaantunutta” lastenlasta yleisurheilutreeneistä, mutta paikalla olikin 35 lasta ja 40 aikuista! Melkoinen porukka. Lauloimme onnittelulaulun ja jakaannuimme kahteen ryhmään. Aikuiset ja isot lapset lähtivät urheilumuseoon ja pienet lapset askartelemaan Ukille kannustuskylttejä ja onnitteluja.

Lähtöryhmien viimeistelyä

 

Meidän lasten kaunis serkkutyttö

Lopulta kaikki tulivat stadionin sisäradalle, jossa aloitimme lämmittelyn ja numerolappujen jaon. Lapset juoksivat ikäsarjoissa, tuli yhteensä kuusi lähtöryhmää juoksijoita pelkästään lapsista. Lähtöryhmät kuulutettiin radalle isojen kisojen malliin, tosin seurat oli ihan päästä keksittyjä. Pienet juoksivat ihan tosissaan, mutta kuitenkin reippaalla ja hyvällä hengellä. Lopuksi oli asiaan kuuluva palkintojen jako. Palkinnot jakoi synttärisankari, tietenkin.

Tämäkin pieni juoksi. Oli juuri vähän aikaa sitten oppinut kävelemään.

Sen jälkeen synttärisankari sisaruksineen laativat joukkueet sukkulaviestiä varten, että aikuisetkin pääsivät juoksemaan. Oli ison urheilujuhlan tuntua. Aikuiset asettuivat joukkueisiin ja jälleen, kaikki ihan tosissaan kisailumielessä. Oli trikoot jalassa, jengi venytteli ja verrytteli ja sit pam, menoksi. Hirveä huuto ja kannustus. 🙂

Meidän joukkue tuli toiseksi

Juoksujen jälkeen lähdimme syömään ja saunomaan ja syömään ja syömään ja seurustelemaan  ja esiintymään ja kuuntelemaan esityksiä. Olipas huikeat ja appiukon näköiset juhlat!

Illalla oli tarkoitus lähteä vähän ulos istumaan, mutta myräkkään lähteminen ei houkutellut. Jäimme miehen veljen perheen luokse yökylään ja mä nukahdink sohvalle kesken jutun.

Serkukset pääsivät siskonpetiin.

12 thoughts on “Juhlintaa ja juoksua”

  1. Ihanat, uniikit juhlat! Tuollaiset haluaisin joskus itselleni, vaikken yleensä välitäkään juhlistella itseäni. Miten ihmeessä keksittekin tällaiset synttärijuhlat?

    1. Synttärisankari on ollut nuorempana kova urheilija, samoin hänen sisaruksensa, joten tämä oli jotenkin luonnollinen tapa viettää aikaa yhdessä. Miehen sisarukset yhdessä ideoivat juhlat. Oli kyllä kaikin puolin onnistuneet juhlat.

  2. Siis ian mielettömät bileet! Vau! 🙂

    Mistä noita värikkäitä kolmiotrikoita saa, tiedätkö? Oon ihastellut niitä jo pidempään eri blogeissa.

    1. Tuo oli loistava idea, erityisesti lasten iloa ja intoa oli ihana katsoa. Mietinkin, että järjestäisin lasten synttärit vastaavissa merkeissä. Voisi kutsua vaikka koko luokan synttäreille. 🙂

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *