Aamu meni aivan totaalisen pahasti säätäessä. Oli tarkoitus juosta töihin, mutta minusta tuli yhtäkkiä nössö enkä pakkasen takia lähtenytkään juoksemaan. Luonnollisesti sitten rupesin lajittelemaan pyykkiä, letitin tyttöjen hiuksia, annoin heille aamupalaa, järjestelin kämppää ja laitoin omat hiukset (minä!). Meikkaamaan en kuitenkaan ehtinyt kahdessa ja puolessa tunnissa. Kaiken huipuksi bussi oli mennyt etuajassa ja seuraava tuli kymmenen minuutin päästä.
Tekohymyä.
Aito hymy irtosi vasta työpäivän jälkeen, kun hain kuopuksen päiväkodista. Pikkuinen lauloi repeatilla apinamiestä. Meidän kuopus laulaa ihan koko ajan. Tämän vuoksi piti katsoa Musiikkiopiston pääsykoeajat. Hän aikoi aloittaa sellon soiton. Sopii mulle. Esikoinenkin hakee nyt takaisin musiikkiopistoon, jos hän olisi nyt kypsempi jatkamaan viisivuotiaana aloitettuja viulutunteja.
Jos huomenna juoksisin töihin pakkasesta välittämättä.
Tukka on kyllä kiva! Mulla vähän ikävä lettejä, siis omassa tukassa. Snif. Jos hankkis jotkut tosi ghettoletit pinnikiinnityksellä… :’D
Kauniit hymyt, sekä teko, että aito 🙂
Haha, kuulostaa just mageelta. Vaikka tekorastat? Pinkit?
Kiitos! <3
Ihanasti hiukset sulla! 🙂 ..ja täynnä rakkautta tuo alimmainen kuva, ihana! 🙂
Kiitos, sinä ihana! 🙂