Ylityöviikonloppu takana. Huh. Nyt on vaikea rutistaa enää tsemppivaihdetta päälle, kun jouluvalmistelut puskee stressikäyrää punaiselle. Yritän silti pitää sen seesteisen, rauhallisen ja stressittömän olon, joka mulla on ihmeesti pysynyt koko joulukuun. Ehkä mä en vain tajua, että joulu on ihan kohta. Tänään oikein säikähdin, kun lapset laskivat aamuja jouluun. Itse lasken loman alkuun enkä tajua, että sehän on sama asia. Vielä pitäisi muutama juttu tehdä ennen joulua ja siivota. Ehtiihän sitä vielä, ehtiihän?
Lauantai-iltana aloitin pipon kutomisen.
Ja eilen sain sen valmiiksi.
Vietän nyt tarkoituksella löysää aamua. Heräsin ihan liian myöhään (normaalia aamua ajatellen). Oikein venyin ja vetkuttelin sängyssä ennen nousemista. Sitten söin kaikessa rauhassa aamupalan, vein tytöt päiväkotiin, kävin yrittämässä postissa käymistä (se ei ollut vielä auki) ja nyt vielä istuin koneelle hetkeksi. Kohta otan riskin ja puen trikoot jalkaan ja juoksen töihin. Riskin siinä mielessä, kun nivunen kiukuttelee levossakin. En liikkunut viime viikolla kuin kerran. Tuo sade! Argh. Liikkumattomuus on ollut ihan tuskaisaa. Turhaudun ja kiukustun. Ei sovi mulle yhtään. Uskoisin, että tämä aamu auttaa jaksamaan vielä tämän viikon. Sitten alkaa se kauan odotettu viikon pysähdys kaikkeen. Ihanaa! Se mun angstaamiselle ja kiukuttelulle löytyi syy: PMS.
Eilisillan meininkejä. Neljäs adventti.
Nyt trikoot jalkaan. Alkaa tulla kiire.
Teidän koti näyttää aina niin ihanalta ja tunnelmalliselta! <3 Toivottavasti mekin saisimme pian remonttimme valmiiksi ja pääsisimme nauttimaan omasta kodista täysin siemauksin. 🙂
IHANA toi pipo!!! ♥
Voi kiitos kaimaseni! 🙂 Tulipa hyvä mieli.
Suvi: Kiitos! 🙂 Lupasin tehdä lapsillekin samanlaiset pipot.
Onpas muhkea pipo. Piristää varmasti katukuvaakin kun muuten ei taia teilä valkosta juuri näkyä. Tupsu on pop! :o)
Mie en koe ressaavani joulusta, mutta jotenki nyt on parina viime viikkona nukkumaanmeno vaikeutunu ja sängyssä on saanu pyöriä. Olisko se sitte kuitenki stressiä..? Joulunpyhinä luultavasti saa sitte nukuttua kunnola ja sikeästi, veikkaisin. :o)
Koitahan ottaa iisisti sen jalan kans. Se on hankalaa, tiän.
Seuraavaksi olis veitsen kääntelyä haavassa (voi jättää lukemattaki): viime viikon plussakelien jälkeen kävin eilen hiihtämässä toisen kerran. :o) Tosin latua ei ollu lumisateen jälkeen lanattu vielä, mie tein sen sitte perässähiihtäjille. ;o) Vähän takkusi, mutta oli se mukavaa. Tänhään tuntuu kyllä kropassa, mutta jos kävis semmosen kevyen palauttavan, vähän lyhyemmän hiihtolenkin tekemässä. :o)