to top

Retkeilijä, älä tee näitä virheitä!

Aloitin retkeilyharrastuksen tavattuani Ramin lähes viisi vuotta sitten. Meillä on nyt takana viisi pidempää Lapin vaellusreissua ja muutamia lyhyempiä lähiretkiä. Koen olevani vieläkin harrastuksen parissa aloittelija, mutta siitä huolimatta aion nyt kirjoittaa postauksen niistä asioista, joita luonnossa liikkuessa ei saisi tehdä. Jokaisen reissun myötä oppii jotakin uutta. Olemme tehneet lähes kaikki aloittelijan mokat. Olen oppinut monet asiat siten, että joku teistä blogin lukijoista, Instagramin seuraajista tai YouTube-videoiden katselijoista on tullut sanomaan, että noin ei saisi tehdä. Kiitos kaikista näistä viesteistä ja tiedoista! Suomen luonto on upea ja ainutlaatuinen. Meillä on mieletön etuoikeus, että saamme retkeillä melko vapaasti luonnossa, juoda vettä purosta ja poimia ruokaa syötäväksi. Metsähallitus tekee upeaa työtä kansallispuistojen parissa ja luo meille retkeilijöille hulppeat olot. Kansallispuistoissa on hienosti huollettuja autio-...

Continue reading

5. vaelluspäivä: paluumatkalla

Yöllä taisi olla pakkasta, sillä jouduin ensimmäistä kertaa laittamaan makuupussini vetoketjun kiinni. Varaustuvan puolella olleet saksalaiset lähtivät matkaan todella aikaisin. Ihmettelin, miten he jaksoivat, vaikka valvoivat meitä myöhempään ja nuotiolla heillä kiersi rommipullo. Heidän lähtövalmisteluista ei kuulunut juuri mitään ääntä. Havahduin siinä vaiheessa, kun he olivat jo täysissä varusteissa lähdössä. Pakkasyön jälkeen olikin fiksua lähteä aikaisin liikkeelle, etenkin kun he olivat liikkeellä lumikengillä....

Continue reading

Neljäs vaelluspäivä: peseytyminen on vaellusreissujen luksusta

Nukuimme jälleen kellon ympäri. Tämä näyttää olevan vaelluksillamme enemmän sääntö kuin poikkeus. Rami oli mielestäni hiukan aamuäreä, vaikka hän kiisti kaiken. Hän loi mulle äreydellään kiireen tunteen. Aloin itse äksyillä. Äreys taisi johtua ihan allekirjoittaneesta. Suoritimme joka aamuiset rutiinit: valmistimme aamupalat, pakkasimme rinkat, täytimme vesipullot ja laitoimme tuvan valmiiksi seuraavia varten. Olimme puoli yhdentoista aikaan valmiita lähtemään. Rami arvioi, että matkaan menisi 2,5 tuntia aikaa. Minä arvioin puoli tuntia enemmän....

Continue reading

Tiukkaa nousua ja taistelua suolla

Kahdeksan aikaan aamulla tuvassa alkoivat aamutoimet. Ensimmäisenä lähtöä teki vaellustaan lopetteleva mies ja seuraavaksi Luirojärven suuntaan jatkava helsinkiläismies. Me lähdimme tuttuun tapaan viimeisenä. Talvivaelluksella, etenkin näin kevätaikaan, olisi fiksumpaa kääntää rytmiä aikaisemmaksi, koska yöpakkaset kovettavat hangen ja hanki kantaa hyvin noin puoleenpäivään asti, mutta auringon paistaessa ja lämpöasteiden noustessa hanki alkaa taas upottamaan....

Continue reading

Talvivaellus: Päivä paikoillaan

Heräsin ensimmäiseen vaellusaamuun todella hyvin nukutun yön jälkeen pirteänä ja toiveikkaana. Edellisen päivän negatiivisista ajatuksista ei ollut enää tietoakaan. Nukuin hämmästyttävän hyvin autiotuvan kivikovalla laverilla. Olihan minulla laverin päällä toki retkipatja, mutta normaalisti herään vähän väliä siihen, kun joku paikka puutuu ja täytyy vaihtaa asentoa. Tuona yönä en muista heräilleeni pahemmin. Muistan vain sen, että uudessa (täysin kierrätysmateriaaleista tehdyssä) talvimakuupussissani oli kuuma nukkua, vaikka pidin sitä vain peittona. Sitä ei ainakaan tarvitse seuraavilla reissuilla jännittää, onko makuupussi riittävän lämmin. Kyllä on!...

Continue reading

Ensimmäisen talvivaelluksemme ensimmäinen päivä

Aikaisemmin vaelluksen ensimmäisenä päivänä olen ollut suorastaan riemuissani siitä, että pääsen luontoon. Tällä kertaa maastoon lähteminen jännitti ja suorastaan pelotti. Emme tienneet yhtään, mitä on edessä. Olimme kuulleet vuokraamon eräketun monet varoitukset ja niistä säikähtäneinä olimme varautuneet pahimpaan. Laitoimme liukulumikengät jalkoihimme ja lähdimme etenemään lämpimässä säässä ja ohuessa tihkusateessa kohti Suomunruoktua. Melko nopeasti ymmärsimme, mitä lumen pehmeys tarkoittaa. Liukulumikengät eivät hämäävästä liuku-etuliitteestään huolimatta juurikaan liukuneet. Eteneminen oli hidasta jalkojen siirtelyä ja nostelua. Ramin painon alla suksi painui lähes jokaisella askeleella, eikä hän voinut yhtään liu'uttaa suksia. Minulla sukset liukuivat paremmin enkä minun sukset painuneet lumeen yhtä useasti....

Continue reading

“Voi olla, että jää reissu tekemättä”

Ennen vaellukselle lähtöä Rami soitti Kiilopään suksivuokraamoon kysyäkseen tietoja vuokrattavista välineistä. Vuokraamon puhelimeen vastasi kokenut eräkettu, joka totesi ykskantaan, että "jos näin lämpimät säät vielä jatkuvat, voi olla, että teillä reissu jää tekemättä". Meidän matkat oli varattu ja maksettu jo kuukausia etukäteen, samoin hotellimajoitus, joka oli varattu vaellusreissun päätteeksi. Meille iski pieni epätoivo ja mietimme erilaisia vaihtoehtoja. Ehdimme jo miettiä, pitäisikö jättää menemättä Ivaloon ja sen sijaan tehdä retki johonkin lähemmäksi? Säitä ei voi koskaan ennustaa ja etenkin vaellusreissuja suunnitellessa täytyy osata varautua monenlaiseen säätilaan. Tämä tuli meille kuitenkin yllätyksenä ja niin tuntui tulevan myös paikallisille palveluntarjoajille. "Kevät yllätti meidät housut kintuissa", sanoi suksivuokraamon mies. Päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja lentää Ivaloon, joskaan reittisuunnitelmaa emme voineet kovin tarkkaan etukäteen laatia. Pakkasimme rinkkaan pakkasöitä...

Continue reading

Valmistautuminen ensimmäiselle talvivaellukselle

Olemme lähdössä pääsiäisen aikoihin kymmenen päivän kevättalvivaellukselle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Tämä vaellus tulee olemaan meidän ensimmäinen talvivaelluksemme. Etelä-Suomessa on tuohon aikaan jo selviä kesän merkkejä, mutta Lapissa on vielä hanget ja kevyttä pakkasta. Valitsimme jokakeväisen etelänloman sijaan vaellusreissun. Reissu tulee katkaisemaan ihanasti raskaan opiskelukevään. Jos pysyn tavoitteessani, olen reissuun lähtiessä suorittanut työharjoittelua vaille kaikki opinnot. Viimeksi kymmenen päivän syysvaellus oli uskomattoman rentouttava ja eheyttävä kokemus. Kymmenen päivän irtiotto kaikesta, etenkin informaatiotulvasta, tekee väistämättä hyvää. Uskon, että tästä reissusta tulee yhtä ihana. Vaelluksen jälkeen on hyvä aloittaa työharjoittelu levänneenä ja motivoituneena. Olen Jack Wolfskin ja Lowa ambassador. Kevytuntuvatakki, pipo, reppu: Jack Wolfskin* Kengät: Lowa Innox Mid GTX Women's * *varusteet saatu Talvivaellus jännittää Jännitän vaellukselle lähtöä, vaikka kyseessä on kaikista helpoin ajankohta aloittaa talvivaellus. Keväällä on sopiva aika opetella...

Continue reading

Viimeiset vaelluspäivät

Jälleen satoi vettä koko yön. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin sateen rummutusta telttakankaaseen. Joskus tuo sateen ääni kuulostaa tunnelmalliselta, mutta kolmas sadepäivä ei enää jaksanut innostaa. Sade ei tuntunut lainkaan hellittävän, vaikka ennusteen mukaan sateen piti loppua puolen päivän aikaan. Täydellinen harmaus ja pilvisyys ei antanut tästä minkäänlaista vihjettä. Heräsimme kahdeksalta jälleen tuvan kuistille aamupalatoimiin. Saimme valmistaa aamupalamme rauhassa ennen kuin telttakylän teinit heräilivät uuteen sadepäivään. Osa nuorista oli nukkunut puuliiterin suojassa....

Continue reading