Ennen vaellukselle lähtöä Rami soitti Kiilopään suksivuokraamoon kysyäkseen tietoja vuokrattavista välineistä. Vuokraamon puhelimeen vastasi kokenut eräkettu, joka totesi ykskantaan, että “jos näin lämpimät säät vielä […]
Olemme lähdössä pääsiäisen aikoihin kymmenen päivän kevättalvivaellukselle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Tämä vaellus tulee olemaan meidän ensimmäinen talvivaelluksemme. Etelä-Suomessa on tuohon aikaan jo selviä kesän merkkejä, […]
Jälleen satoi vettä koko yön. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin sateen rummutusta telttakankaaseen. Joskus tuo sateen ääni kuulostaa tunnelmalliselta, mutta kolmas sadepäivä ei enää jaksanut innostaa. Sade ei tuntunut lainkaan hellittävän, vaikka ennusteen mukaan sateen piti loppua puolen päivän aikaan. Täydellinen harmaus ja pilvisyys ei antanut tästä minkäänlaista vihjettä.
Heräsimme kahdeksalta jälleen tuvan kuistille aamupalatoimiin. Saimme valmistaa aamupalamme rauhassa ennen kuin telttakylän teinit heräilivät uuteen sadepäivään. Osa nuorista oli nukkunut puuliiterin suojassa.
Vaelluskertomusten ollessa loppusuoralla, voisin tässä kohtaa jakaa vaellusvideon 10 päivän vaellukseltamme. Vaellusreissu oli aivan mieletön kokemus. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä levänneeksi kuin tuon […]
Heräsimme ennen yhdeksää. Sade oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Siirryimme teltasta lämpimään tupaan laittamaan aamupalaa. Tuvassa yöpyneet miehet tekivät lähtöä ja osa oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Lisäsimme tuvan kamiinaan pökköä pesään ja kannoimme makuupussimme ja -alustamme tupaan kuivumaan.
Lämmin tupa tuntui vähän liian mukavalta eikä sateeseen lähteminen juurikaan houkutellut. Päivän suunnitelmana oli kävellä melko lyhyt matka Porttikoskelta Lankojärvelle (noin 7 kilometriä). Yhdentoista aikoihin nostimme rinkat selkään ja lähdimme matkaan.
Koko yön kestänyt sade lakkasi aamuksi sen verran, että saimme tehtyä aamupalan ja aamutoimet kuivana. Teimme jälleen tutut aamurutiinit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Seitsemännen vaelluspäivän päivän reittimme kulki Sudenpesältä Porttikoskelle Sotavaaranojan kautta. Kartassa ei näkynyt polkua Sotavaaralta Porttikoskelle. Aioimme mennä tuon pätkän kompassisuunnalla.
Aamu Muorravaarakassa alkoi aurinkoisena. Heräsimme hiukan aikaisemmin kuin aiempina aamuina. Olin hyväntuulinen ja tarmokas. Söimme aamupalan nuotion ääressä. Aamupalan jälkeen pakkasin oman rinkan lisäksi myös Ramin makuupussin ja makuualustan. Olimme ennen yhtätoista valmiita lähtemään.
Olimme kuulleet, että seuraaviksi päiviksi oli ennustettu sateita. Näimmekin jo tummat pilvet tuntureiden yläpuolella, vaikka Muorravaarakassa aurinko paistoi kauniisti.
Heräsimme viidenteen vaelluspäivään vasta lähempänä kymmentä. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin ääniä ja hetken aikaa unenpöpperössä mietin, onko kohina sadetta vai puron kuohuja. Puro se vain, telttakankaaseen tippuvista pisaroista kuuluisi ihan toisenlainen ääni.
Aamupalanuotiolla pohdiskelimme muiden vaeltajien kanssa vaihtoehtoja meidän päivän suunnitelmaksi. Kenenkään mielestä Sokostille kiipeäminen rinkkojen kanssa ei ollut hyvä idea, joten kallistuimme lähtemään sinne vain vesipullon ja patukoiden kanssa. Loppupäivän suunnitelmat jätimme avoimiksi.
Aamupalanuotiolla pohdiskelimme muiden vaeltajien kanssa vaihtoehtoja meidän päivän suunnitelmaksi. Kenenkään mielestä Sokostille kiipeäminen rinkkojen kanssa ei ollut hyvä idea, joten kallistuimme lähtemään sinne vain vesipullon ja patukoiden kanssa. Loppupäivän suunnitelmat jätimme avoimiksi.
Yhteydenotot: endorfiinikoukussa(a)gmail.com
KOMMENTIT