Ennen vaellukselle lähtöä Rami soitti Kiilopään suksivuokraamoon kysyäkseen tietoja vuokrattavista välineistä. Vuokraamon puhelimeen vastasi kokenut eräkettu, joka totesi ykskantaan, että “jos näin lämpimät säät vielä jatkuvat, voi olla, että teillä reissu jää tekemättä”.
Meidän matkat oli varattu ja maksettu jo kuukausia etukäteen, samoin hotellimajoitus, joka oli varattu vaellusreissun päätteeksi. Meille iski pieni epätoivo ja mietimme erilaisia vaihtoehtoja. Ehdimme jo miettiä, pitäisikö jättää menemättä Ivaloon ja sen sijaan tehdä retki johonkin lähemmäksi?
Säitä ei voi koskaan ennustaa ja etenkin vaellusreissuja suunnitellessa täytyy osata varautua monenlaiseen säätilaan. Tämä tuli meille kuitenkin yllätyksenä ja niin tuntui tulevan myös paikallisille palveluntarjoajille. “Kevät yllätti meidät housut kintuissa”, sanoi suksivuokraamon mies.
Päätimme pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja lentää Ivaloon, joskaan reittisuunnitelmaa emme voineet kovin tarkkaan etukäteen laatia. Pakkasimme rinkkaan pakkasöitä varten paksut makuupussit ja riittävästi vaatetta myös pakkasia varten.
Vaellusviikkomme sääennuste ei ollut puolellamme. Se lupasi hikiseen yhden-kaksi pakkasyötä koko ajalle ja silloinkin pakkasta vain just sen verran, että miinusmerkki tuli lämpöasteen eteen.
Saavuimme sunnuntaiaamuna Kiilopäälle ja menimme vuokraamoon pohtimaan lopullista valintaamme vaelluksen kulkuvälineiksi. Metsäsukset olivat pois laskuista, koska meillä ei ollut siihen sopivia monoja. Lumikengät eivät kuulostaneet hyvältä vaihtoehdolta etenkään, jos lumi ei kanna lainkaan. Päädyimme eräketun suosituksesta valitsemaan liukulumikengät.
Liukulumikenkien vuokraamisen yhteydessä vuokraamon eräkettu varoitteli meitä vielä moneen kertaan siitä, että lumi on pehmeää ja reitiltä poikkeaminen voi olla kohtalokasta. “Saa nähdä joudutaanko hakemaan sieltä porukkaa pois helikopterilla.” Yritin kuvitella, minkälaista pehmeä lumi on ja miksi se on vaarallista, mutta uskoin varoituksia ja lupasimme pysyä ajetulla ladulla.
Nostimme rinkat selkään ja lähdimme ottamaan selvää siitä, mitä eräketun varoitukset tarkoittivat.
Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus seuraavassa postauksessa.
Mooi. Nyt on pakko kommentoida kun olitte mielessä just kun lähitte reissuun. Olin oman perheeni kans Ivalosta viä vähän pohjosemmassa samoihin aikoihin kun olitte lähössä ja mietinkin et miten teijän reissun mahtaa käydä. Meillä ainakin kelit loppu niinsanotusti kesken mut nautittiin silti äärettömästi. Lappi on valtavan ihana ja kiitos sinulle; vaelluskärpänen on purrut minuakin. Ollaan lähössä ekalle kunnon vaellukselle loppukesästä. Kivaa loppukevättä ja kesää sulle. Oot inspiroinu mua ihan valtavasti 😃
Kiitos kommentista, Katri! Tosi kiva kuulla.
Meilläkin kelit loppui kesken, mut sinniteltiin viikko tunturissa ja tulimme suunniteltua aikaisemmin pois. Hyvä reissu oli silti!
Hyvää kevättä myös sulle!
Oliko Kiilopää hyvä paikka? Itsellä ollut myös tarkoituksena lähteä sinne vaeltamaan 🙂
Kiilopäällä on Suomen Ladun matkailukeskus ja siitä ollaan lähdetty parille eri vaellukselle, koska sinne tulee bussikyyti suoraan lentokentältä ja siitä saa ostettua kaasut vaellukselle mukaan. Kiilopäältä olemme suunnanneet sitten syvemmälle Urho Kekkosen kansallispuistoon. Kyllä mä suosittelen tuota UK-puistoa, se on tosi monimuotoinen. 🙂