Sadetta ja kiukkua

1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
3. vaelluspäivä: Saunomista ja auringonlaskun ihastelua Luirojärvellä
4. vaelluspäivä: Sokostille ja siitä eteenpäin
5. vaelluspäivä: Piristävä pulahdus tunturipuroon vaelluspäivän päätteeksi
6. vaelluspäivä: Paratiisikurun mykistävät maisemat

Sudenpesä – Sotavaaranoja – Porttikoski

Koko yön kestänyt sade lakkasi aamuksi sen verran, että saimme tehtyä aamupalan ja aamutoimet kuivana. Teimme jälleen tutut aamurutiinit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Seitsemännen vaelluspäivän päivän reittimme kulki Sudenpesältä Porttikoskelle Sotavaaranojan kautta. Kartassa ei näkynyt polkua Sotavaaralta Porttikoskelle. Aioimme mennä tuon pätkän kompassisuunnalla.

Melkein heti liikkeellelähdön jälkeen alkoi sade. Ensin hentona, mutta koko ajan yltyen. En ollut jotenkin henkisesti varautunut soihin ja rämeikköihin, vaikka olin kartalta nähnyt, että lähestymme Suomujokea. Suomujoesta minulla ei ollut kovin lämpimiä muistoja toissavuoden vaellukselta. Kävelimme pitkät pätkät Sotavaaranojan varren rämeikköjä ja kosteikkoja. Sade teki hommasta vieläkin kosteampaa. En jaksanut vaihtaa kesken matkan vaellushousuja sadehousuihin ja jostakin syystä mua ärsytti ihan kaikki. Mulla oli nälkä jo suurinpiirtein lähtiessä, eikä Sotavaaranojan nuotiopaikkaa meinannut millään tulla. Olimme päättäneet pitää lounastauon siinä.

Vihdoinkin saavuimme Sotavaaranojan epäilyttävän huteralta näyttävälle sillalle. Rami kokeili toisella jalalla siltaa, mutta emme missään vaiheessa ajatelleet ylittää koskea siltaa pitkin. Aamulla nuotiopaikkamme ohi kävelleet miehet luulivat, että aiomme ylittää ojan sillalta ja tulivat kiireesti neuvomaan meille hyvän ylityspaikan. Pian reissumme jälkeen kansallispuiston Facebook-sivulla kerrottiin, että tuo hengenvaarallinen silta on käyty purkamassa.

Kahlasimme voimakkaasti virtaavan ojan yli ottaen tukea ojan yli kaatuneesta puusta. Mulla oli aivan järjetön nälkä, eikä auttanut muu kuin ruveta ruoanlaittoon kaatosateessa. Päätimme yhteistuumin, että tällä kertaa jälkiruokakahvit saa jäädä myöhemmäksi.

Söin lounaan ennätysvauhtia ja keräsin kamat rinkkaan. Seisoin valmiudessa odottamassa, että Rami saa ruokansa syötyä. Sade ja kastuneet kengät saivat palelemaan eikä mua huvittanut seisoskella yhtään ylimääräistä hetkeä siinä sateessa. Kävellessä sade ei niinkään haitannut.

Loppumatka olikin mukavampaa maastoa ja matka taittui nopeasti. Sotavaaranojalta Porttikoskelle menikin polku, vaikka sitä ei ollut kartassa. Ei tarvinnut mennä suunnalla, vaan tepastelimme polkua pitkin aina välillä sijaintia tarkistellen.

Pääsimme Porttikosken tuvalle aika varhain iltapäivällä. Porttikosken tupa oli valmiiksi lämmitetty ja siellä istui neljä mukavaa vanhempaa herraa, myös ne kaksi, jotka neuvoivat meille Sotavaarajnojalla ylityspaikan. Kuivattelimme vaatteitamme lämpimässä tuvassa ja rupattelimme ukkeleiden kanssa koko pitkän iltapäivän iltaan asti elämästä ja retkeilystä. Kävimme vain sateen hiukan hellittäessä pystyttämässä teltan. Miehet olivat päättäneet yöpyä tuvassa ja toivottivat myös meidät tervetulleiksi tupaan nukkumaan. Päätimme nukkua myös tämän yön omassa telttakodissamme. Telttamme on osoittautunut todella luotettavaksi ja mukavaksi vaellusasunnoksi.

Pystytimme aamulla märäksi jääneen teltan, mutta nukkumaan mennessä teltta oli sisältä sen verran kuivanut (jatkuvasta sateesta huolimatta), että pääsimme nukkumaan kuivalle alustalle ja heräsimme aamullakin kuivana.

Koko päivän kestäneen sateen vuoksi kamera oli pieniä hetkiä lukuun ottamatta rinkassa eikä tämän vuoksi sadepäivältä ole juurikaan kuvia.

Päivämatka: 10 kilometriä
Kilometrit yhteensä: 87 kilometriä