*Yhteistyössä Reima
Tänään lanseerattiin kampanja, johon lähdin mukaan täydellä sydämellä. Nimittäin Reima otti asiakseen kannustaa perheitä liikkumaan enemmän. Ja nimenomaan ilon kautta, ei hampaat irvessä ja pakottaen. Tavoitteena on kerätä vähintään miljoona tuntia liikuntaa loppuvuoden aikana 15 maassa eri puolilla maapalloa. Kampanjassa on mukana Visit Finland ja haasteeseen osallistuneiden kesken arvotaan jokaisesta maasta yhdelle perheelle elämysmatka Rukalle maaliskuussa 2018. Kampanjaan voi osallistua myös koulut, päiväkotiryhmät, joukkueet ja kerhot. Näiden kesken arvotaan 1000 eurolla liikuntavälineitä toiminnan tukemiseksi.
Kuten moni varmasti tietää, jokaisen lapsen pitäisi liikkua aktiivisesti vähintään tunnin päivässä ja alle kouluikäisten liikuntamäärä tulisi olle kolme tuntia päivässä. Lasten kehitys ja kasvu tarvitsee liikuntaa, mutta liikuntaa tarvitsee myös aikuinen. Olen pitkään ollut huolissani lasten liikkumisesta, sillä kännykät vievät nykyään ison osan ajasta ja mielenkiinnosta. Taistelen viikottain asiasta lasteni kanssa. Heillä ovat toki omat harrastuksensa, mutta liikuntaharrastuksia ei ole joka päivä eikä tunti-pari ohjattua liikuntaharrastusta viikossa riitä mihinkään, jos viisi muuta arkipäivää menee kotona niska kyttyrällä kännykän kanssa. Olen myös pohtinut sitä, miksi lasten ja aikuisten liikkuminen on eriytetty. Aikuiset liikkuvat keskenään poissa lasten silmistä ja lapset puolestaan kuljetetaan omiin harrastuksiinsa liikkumaan keskenään.
Te blogini lukijoina tiedätte, että liikun lähes joka päivä. Olen tässä asiassa ns. hyvä esimerkki, mutta liikunnallinen elämäntapa ei imeydy äidinmaidossa ja se saattaa jopa tuoda lapsille paineita. Olen kuullut lasteni suusta, että “äiti, miksi sun pitää olla niin fitness”. Olin aikalailla järkyttynyt tämän kuullessani ja keskustelimme tuon jälkeen asiasta. Sosiaalinen media ja sen luoma mielikuva tuo paineita, myös omille lapsilleni. Ja vaikka omatkin lapseni näkevät tietenkin mitä elämä on henkilöbrändini takana, silti brändi näyttäytyy heillekin voimakkaasti. Jos ei omina havaintoina somen kautta, niin heidän kavereidensa tekemien havaintojen ja kommenttien kautta. Mediakasvatus ja itsensä hyväksyminen on myös aihe, josta täytyisi lasten kanssa puhua paljon suoremmin ja avoimemmin, mutta siitä joskus toisella kertaa.
Avioeron jälkeen moni asia muuttui. Minulla ei enää ollut autoa käytössä ja kuukautulot olivat huomattavasti pienemmät kuin ennen, mutta olivat menot monilta osin samat kuin ennenkin tai joiltakin osin jopa suuremmat. Kipuilin pitkään sitä, miten voin koskaan tarjota lapsilleni riittävän hyvää elämää, kun kuukausibudjetistani ei riitä ylimääräistä mihinkään “hauskaan”. Ei ollut enää rahaa leffareissuihin, ulkona syömisiin, puhumattakaan kalliista harrastuksista. En ole luovuttajatyyppiä ja päätin, että teen elämästä näillä pelimerkeillä niin hyvää kuin mahdollista. Tein melko ison elämäntapamuutoksen rahankäytön suhteen. Loppui heräteostostelut ja vaateshoppailu. Oli pakko keskittyä siihen, että saa rahat riittämään ja silti ottaa ilon elämästä.
Elämäämme astui eron myötä yhdessä tekeminen ja läsnäolo. Ei ollut enää mahdollista ostaa lapsia tyytyväiseksi, vaan piti yrittää käyttää mahdollisimman paljon mielikuvitusta ja keksiä tekemistä, joka ei maksa (ainakaan paljoa). Yhdessä ulkoilu ja puuhaaminen ei maksa mitään ja se tuo ihan valtavasti onnellisuutta! Oivalsin suuria ensimmäisenä eron jälkeisenä vuotena. Kävelimme lasten kanssa yhdessä ruokakauppaan ja kuljimme joka paikkaan joko bussilla, pyörällä tai kävellen. Kauppareissulla tuli keskusteltua päivän kuulumiset ja mielen päällä olevat huolet läpi. Samalla tuli ulkoiltua ja liikuttua, tehtyä yhdessä asioita ja oltua läsnä. Tajusin, miten järjettömän suuri merkitys on läsnäololla. Se tekee onnelliseksi! Se on niin tärkeää! Siinä sivussa lapsistani tuli varsin näppäriä kauppa-apureita. He osaavat vertailla hintoja, pakkaavat kauppakassit siten, että raskaat tulevat pohjalle ja kevyet päälle. Ottavat omatoimisesti reput selkään ja kantavat osan ostoksista kotiin ja kotona kassit tyhjennetään yhdessä kaappeihin ja ruokaa laitetaan yhdessä. Niukan rahatilanteen sanelemana meistä tuli vihdoinkin tiimi ja opettelimme tekemään asioita aidosti yhdessä.
Kun puhutaan lasten liikkumisesta, vanhempien olisi hyvä tarkastella samalla myös omia toimintatapojaan. Jos itse selaa jatkuvasti kännykkäänsä ja on olevinaan niin tärkeä, että on jatkuvasti oltava tavoitettavissa, minkälaisen esimerkin annat lapsillesi? Haluatko oikeasti olla tavoitettavissa muille kuin niille kaikista tärkeimmille? Juuri siinä hetkessä, työajan päätyttyä? (Tämän yritän itsekin muistaa, sillä en tosiaankaan ole tässä mikään esimerkkitapaus.)
Tässä #millionhoursofjoy -kampanjassa haastetaan kaikki perheet osallistumaan talkoisiin ja liikkumaan enemmän. Otan tämän haasteen tosissani. Olen jutellut tyttärieni kanssa siitä, millä tavoin me aktivoidumme liikkumisen kanssa. Nimittäin viime aikoina olen joutunut käymään melko pitkälliset neuvottelut ennen kun saan tytöt kanssani uimaan, retkelle, lenkille, ulkoilemaan… Minun haasteenani tässä on löytää meille kaikille yhteiset ja mieleiset tavat liikkua. Aiomme laatia yhteiset, kaikille sopivat tavoitteet ja säännöt ja lähteä toteuttamaan niitä. Toivoisin, että tyttäreni haastaisivat minut opettelemaan heidän lajejaan ja tekemään asioita, joista he ovat kiinnostuneita. Kerron näistä myöhemmin lisää ja kerron miten projekti meidän osalta etenee.
Nyt minä haastan teidät kaikki liikkumaan enemmän, te kaikki perheelliset ja sinut, vaikka sinulla ei olisikaan lapsia. Itse haluaisin muistuttaa kaikkia siitä, ettei liikkumisen pidä olla millään tavalla ikävää, vaan hauskaa. Heittäytykää rohkeasti kokeilemaan asioita vaikkapa ensimmäistä kertaa. Nauttikaa liikkumisesta ja uuden oppimisesta. Arkiaktiivisuus, läsnäolo ja hyvän olon löytäminen on kaikille yhtälailla tärkeää. Seuraavaksi kerron ohjeet, miten voit osallistua tähän.
Kampanja-aika: 21.8.-31.12.2017
Mukana olevat maat: Suomi, Eesti, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Saksa, Itävalta, Puola, Tsekki, Sveitsi, USA, Kanada, Venäjä ja Kiina. Osallistua voi kolmella eri tavalla:
- Ilmoita lapsesi päivittäinen liikunta kampanjasivustolla www.reima.com/kidventure
- Julkaise kuva Reiman Facebook-sivulla tai Instagramissa tagilla #millionhoursofjoy
- ReimaGO-aktiivisuussensorin käyttäjät voivat sovelluksesta käsin määrätä liikuntatuntinsa siirrettäviksi kampanjaan automaattisesti.
Viikoittain arvotaan tuotepalkintoja ja tammikuussa 2018 arvotaan joka maassa pääpalkintona Rukan-matka. Lisäksi Reima palkitsee 1000 euron arvoisella urheiluvälinelahjoituksella yhden yhteisön joka maasta.
Näissä kuvissa minä heittäydyin elämäni ensimmäistä kertaa pelaamaan jalkapalloa kahden nuoremman tyttäreni kanssa. He harrastavat jalkapalloa. Itse olen aina vieroksunut joukkuelajeja, mutta perheen kanssa talvella pelatutut jääkiekkopelit olivat tosi hauskoja, niin päätin heittäytyä tähänkin avoimin mielin (siinä määrin kuin jalkani antoi myöden).
Millä tavoin aiot haastaa itsesi tai oman perheesi liikkumaan enemmän?
Itsellä ei juuri ole tullut kotoa minkäänlaista opetusta tai käskytystä siihen että liikkuakin pitäisi. Koulun jälkeen aika meni tietokoneen ääressä pitkälti sinne asti kun nukkumaan piti lähteä. Ylipainoahan siitä kertyi. Koko perheelle.
Opettaa lapset hyötyliikkumaan ja olemaan arjessa aktiivisia, niin elämä on helpompaa sitten myöhemminkin kun ei tarvitse opetella 20 liikkumattoman vuoden jälkeen niitä liikkumistapoja jotka itselle sopii :D. Tapoja liikkua on kyllä monenlaisia ja kun löytää itselleen mieleisen jutun, liikkumaan lähteminen itsessään ei tunnu suurelta työltä vaan siitä innostuu joka kerta.
Olette perheenä niin innostavia kun liikutte yhdessä ja mietitte mikä tuntuu kaikista kivalta :). Teitäkin on siellä joka toinen viikko 5 ihmistä ja jos jokainen sanoo kerran viikossa lajin mitä haluaisi tehdä niin siinäkin tulee jo paljon liikuntaa viikolle! Itse ajattelen ainakin että välillä jaksaa tehdä myös asioita mitkä ei NIIN paljon nappaa kun tietää että jes, tulee se minunkin suosikkijuttu taas muutaman päivän päästä sieltä vastaan :). Iso peukku teille ja tsemppiä arkeen!
Nämä on kyllä vaikeita asioita. Toisaalta ei haluaisi pakottaa ja toivoisi, että oma esimerkki riittää antamaan mallia tervellisiin elämäntapoihin ja liikkumiseen. Toisaalta taas tekisi mieli työntää lapsia puoliväkisin liikkumaan.
Kiitos ihanasta kommentistasi! Sinä olet tainnut kuitenkin löytää terveelliset elämäntavat ihan itse? Huikeaa!!
Tuttuja ongelmakohtia. Kiitos kun otit tärkeän aiheen esiin!
Tyttäreni vaihtoi voimistelusta uintiin useasta eri syystä. Lupasin, että uimakoulukertojen välillä käymme yhdessä treenaamassa edelliskerran asioita. Tällä tavalla minäkin saan hilattua itseni uimahalliin. Yhdessä on ihana pulikoida ja saunassa voimme keskustella kaikesta ihanasta ja ärsyttävästä pikkutytön elämässä. Lisäksi saamme hyvää arkiliikuntaa kävellessämme uimahalliin ja takaisin.
Lupasin pojalleni, että opettelen hänen opastuksellaan kunnon maalivedon. Vaikka olenkin pelannut futista, en ole koskaan oppinut oikeaa tekniikkaa ja saanut kunnon voimaa potkuihini. Nyt mulla on maailman paras ope!
Minä olen puolestani luvannut juoksuttaa heitä viikottain. Aloitamme kilometristä ja etenemme siitä fiiliksen mukaan. Ties mihin saakka vielä pääsemme. Kaikessa.
Hyviä konkreettisia vinkkejä kaikille! 🙂 Täytyy ottaa vinkkiä sulta.