Sellainen fiilis oli eilen, kun pyöräilin ensimmäistä kunnollista pyörälenkkiä pitkin Helsingin katuja. Mä hymyilin koko matkan.
Torstaina kävimme tyttöjen kanssa hakemassa mun pyörä työpaikalta. Mä juoksin menomatkan ja pyöräilin tyttöjen tahtiin pois. Mun reippaat tytöt jaksoivat pyöräillä 16 kilometriä! Keskimmäinen ei kertaakaan edes valittanut, pyöräili vain niskat jäykkänä. Rakas.
Mun rakkaat reippaat tytöt
Samalla reissulla pesimme kaikkien pyörät. Eilen sain vaihdettua kesärenkaat alle. Ajatelkaa, että kuusi viikkoa sitten oli vielä ihan talvi.
Juoksu
Matka: 7,7 km
Kesto: 44 min
Syke: keski – 157 bpm, max – 168 bpm
Kalorit: 405 kcal
Juoksin ekaa kertaa Adduilla ja ne tuntui tosi hyviltä!
Pyöräily (lasten tahtiin)
Matka: 8 km
Kesto: 55 min
Syke: keski – 106 bpm, max – 126 bpm
Kalorit: 192 kcal
Eilisellä pyörälenkillä ilma oli taas uskomattoman kaunis. Merellä näkyi purjeveneitä, taivaalla kirkui lokit, Lauttasaaressa oli lintukuvaajien kokoontuminen, vastaan tuli onnellisen näköisiä lenkkeilijöitä ja mä hymyilin. Muutamat vastaantulevat lenkkeilijät hymyilivät takaisin. Pysähdyin monta kertaa ottamaan kuvia. Välillä teki mieli irrottaa kädet tangosta, levittää kädet sivuille ja huutaa hyvä olo ulos. Oli maailmaa syleilevä olo. Kyllä tämä mun blogin otsikko on edelleen ihan paikallaan. Eilen oli taas juuri se olo, miksi mä liikun: luonto, liikunnasta sykkivä sydän ja siitä vapautuvat endorfiinit. Parasta ja halvinta huumetta. Pyöräilyn parasta iloa himmensi leikattu käsi. En pysty maastossa vielä paukuttamaan täysillä menemään, kun en pysty nojaamaan kädellä tankoon täydellä painolla enkä pysty nostamaan eturengasta ylös ja muutenkin piti pyöräillä tosi varovaisesti, mutta en antanut sen häiritä. Pyöräilin rauhassa ja nautiskellen.
Lauttasaaren sillalta
Hietaniemestä
Kotipihaan päästyä huomasin, että taivaanranta on ihan liekeissä, joten en malttanut mennä vielä sisälle, vaan ajelin Silkkiniitylle ihmettelemään auringonlaskun loppuun. Auringonlaskuihin ei voi kyllästyä koskaan.
Onko lukijoissa yhtä hörhähtäneitä? Vai olenko mä vain keski-ikäinen?
Pyöräily
Matka: 22,7 km
Kesto: 1 h 10 min
Syke: keski – 136 bpm, max – 157 bpm
Kalorit: 537 kcal
Moi!
Millanen toi sun pyörä on polkea? Mulla on Trek 6000 ja se on ihan älyttömän raskas työmatkapyöräilyssä ja siks 7km:n työmatkat taittuukin mummiksella 🙂 Oon ajatellut laittaa tuon Trekin myyntiin ja olren haaveillut myös tuosta Gary Fisherista. Osaatko suositella mistä kannattaa ostaa?
Aika raskas tuo Kari on. Alkuun tuntui ihan super hyvältä, kun muutos perus markettipyörään oli niin huikea. Nyt haaveilen maantiepyörästä, että pääsis oikeasti kovaa ja vois osallistua triathlonille. Mä ostin tuon pyörän pyöräilijäkaverilta. En edes tiedä mistä Gary Fishereitä saa. Ehkä Velo Oxygenista?
Hehe, kyllä täällä on muitakin hörhöjä! Auringonlasku on kyllä parasta mitä tiedän 🙂 Varsinkin merellä se on ihan huikee! Pitää olla iloinen että meillä on meri niin tuossa ympärillä täällä pk-seudulla!
Ja vau, oot jo päässyt pyörän selkään, mahtavaa!
No hyvä, etten ole yksin. 😀 Auringonnousu on kyllä myös hieno ja sekin erityisesti merellä. Mä en pystyis asumaan missään, missä ei ole merta lähellä.
Mä hämmästelen oikeasti päivittäin tätä toipumisvauhtia. Mä odotin niin paljon pahempaa.
Upeat on pyöräilymaastot!
Menen nyt ihan toiseen aiheeseen, mutta olen huomannut että siulla on juoksulenkeilläkin käytössä semmoiset vähän isommat kuulokkeet. Eikö ne liiku päässä juoksun aikana, vai onko se vain totuttelukysymys? Itse ajattelin kokeilla välillä muitakin kuin ihan perinteisiä nappikuulokkeita. Osaatko suositella millä merkillä olisi tähän käyttötarkoitukseen sopivia tai jo käyttökokemusten perusteella hyviksi todettuja vaihtoehtoja?
Eikö olekin!
Ei ne hölsky, ainakaan mitenkään, että olisin huomannut. Kuulokkeet on aika miellyttävät päässä ja niistä kuuluu hyvin. Nuo mun kuulokkeet on Sonyn suht edulliset perus kuulokkeet (Clas Ohlsson 26 e). Kuulokkeiden kanssa on aina ongelmia, koska mitkään ei tunnu kestävän jokapäiväistä kovaa käyttöä. Nappikuulokkeet on mun mielestä ärsyttävämmät kuin nuo isot, koska ne tipahtelee pois päästä ja hikoillessa myös pulpahtaa pois korvasta. Toki nuo isotkin hikoaa, mutta oon tykännyt nyt vaihtelun vuoksi isommista enemmän. Harmi vaan, ettei niitä voi pyöräillessä käyttää, koska ne ei mahdu kypärän sisään. Muista isoista kuulokkeita mulla ei oo vielä kokemusta.
Täällä ilmoittautuu yksi sekopää! Torstaina juoksin pitkän kipeenä olon jälkeen ensimmäisen pidemmän lenkin; puolet matkasta hymyilin itsekseni ja sitten tajusin nolona että kahden miehen huvittuneen outo tuijotus johtui siitä että lauloin kotiteollisuutta ääneen 😀 voi nolo…. Voikohan endorfiiniakin saada yliannoksen..(?)
Miten huono idea on pyöräillä 18 km (eli sinne ja takas = 36 km) työmatkaa? Meneekö överiksi..
Jee, kiva etten ole yksin pöhkö. 🙂 Ei sitä hymyä vaan voi pidätellä, jos hymyilyttää. Mä myös laulan ääneen, mutta yritän kyllä varmistella, ettei kukaan ole kuulemassa. 😀
Kannattaa aloittaa työmatkapyöräilyt pyöräilemällä vaikka joka toinen päivä töihin ja joka toinen päivä töistä kotiin. Sitten jos tuntuu, että jaksaa paahtaa molemmat suunnat, niin siitä vaan. Ei tuo mahdoton matka ole, jos kunto on muuten hyvä. Mutta kyllä tuohon matkaan saa aikaa kulumaan.
Jaahas, vai oli ne Addut hyvät. Mähän saatan siis joutua sellaisetkin ostamaan ton Boston, Ace ja Feather lauman lisäksi 😀 Tai sit Nike Freet 😀
Ja höyrähtänyt täälläkin…
Joo! Tuntui jotenkin pehmeämmiltä kuin Niket. Nikeilla (miten tää taipuu) juostessa jokainen kivi tuntuu jalkaan, Addut tuntuivat vähän joustavammilta. Mutta freet on taas muuten paremman tuntoiset jalkaan. Molemmat on siis hyvät. Mut nyt mun jalkojen oirehtiessa mietin, että ovatko nämä kummatkaan sittenkään mun jalalle sopivia. Mun pitäisi varmaan opetella uusi juoksutyyli, jos haluan päästä penikkataudista eroon.
Et ole vielä keski-ikäinen 😉 Sä vaan nautit täysillä ja se on loistojuttu!
Mielettömän reippaita lapsukaisia sulla on. Tulleet äitiinsä. Minkä ikäisiä pikkuiset ovatkaan?
Heh, no hyvä! 😀
Eikö ole, voi vitsi! Nyt vasta olen ymmärtänyt, että heidän kanssa voi myös urheilla ja voi että se on mukavaa! Vanhin tyttö on 9, keskimmäinen 7 ja kuopus 5. Kaikki täyttävät elokuussa vuosia, eli kohta sarja 10, 8 ja 6. Aika isoja jo!
Joo et oo ainut hörhö, iteki aina jään lenkillä, muuten ulkona ollessa, autoillessa jne. kattomaan auringonlaskua 😀 Meidän kerrostalokämpän keittiön ikkunasta näkyy myös usein kesäiltaisin makeita auringonlaskun värjäämiä pilviä, itse aurinko ei ihan yllä näkymään 🙂
Hehe, hauska kuulla, että on muitakin taivaan ihmettelijöitä. Mutta se ei vaan koskaan ole samanlainen. Oon joskus miettinyt, että ottaisi joka päivä ympäri vuoden kuvan samasta kohtaa. Vois tulla aika siisti kollaasi erilaisi taivaita.
Ihana kun alat olla taas iskussa leikkauksen jälkeen! 🙂 Tiedän tunteen hymyilystä..joskus sitä iloa ja hyvääoloa on vaan vaikea pitää sisällä.. 🙂 mutta miksi pitäisikään, antaa pursuta ulos vaan! 🙂
Oon monta kertaa aatellu, et miten hienoa kun näytätte lapsillenne mallia liikunnallisesta elämäntavasta! Ja teillä tytöt harrastaa teidän mukana. Harmittaa kun niin monet lapset kasvaa sohvaperunoiksi ja vieraantuu normaalista liikunta-kulttuurista..
Aurinkoista pvän jatkoa! 🙂
No niinpä, jos hymyilyttää ja ilo kuplii, niin antaa tulla ulos vaan, vaikka jengi katsoisikin vähän vinoon.
Oi, kiitos ihanasta kommentista! 🙂 Tämänkin asian osaa heikkona hetkenä kääntää ihan toisinpäin.