Vähän kaikkea

Seitsemän viikon sairasloma päättyi tänään. Mua vähän jopa jännitti töihinmeno. Heräsin yöllä monta kertaa katsomaan kelloa. Aamulla heräsin kuudelta kellon soittoon. Tottelin puhelimen ruudulla lukevaa tekstiä: “HERÄÄ! Ei mitään torkutuksia!” Leikin tehoäitiä ja laitoin pyykit kuivumaan, tyhjensin astianpesukoneen, lajittelin pyykit ja latasin pyykinpesukoneen valmiiksi iltaa varten. Pyöräilin töihin ja samalla ihmettelin, että onpa pyöräilijöiden määrä lisääntynyt viimeisimmästä työmatkapyöräilystä. Olin töissä puoli kahdeksan aikoihin ihan vain todetakseni, että mun kone on lukossa. Kun sain koneen auki, huomasin, etten muista salasanoja järjestelmiin. Sitten kun salasanaongelmat oli ratkottu huomasin, että yksi tärkeimmistä järjestelmistä oli alhaalla. Kulutin aikaa hillumalla vähän joka kerroksessa vaihtamassa kuulumisia ihmisten kanssa. Ehdin mä loppupäivästä tehdä vähän töitäkin. Ihan kiva pehmeä lasku. Huomenna sitten täysi höyry päälle.

Virkapirjon hissikuva vol. 34098476409

Äitiroolissa suoriuduin iltaan asti hyvin, pitää oikein erikseen mainita, kun kerrankin päivä (vielä maanantai) sujuu hyvin. Kotona ruokin murut, tosin eilisen jämillä, pakattiin uimavaatteet kassiin ja lähdimme uimahalliin pulikoimaan. Uimme 1,5 tuntia, joka on mun mielestä mitalin arvoinen suoritus. Kävin välillä lämmittelemässä radalla ja uin muutaman kiekan rintaa (15 min).  Lapset voisivat uida loputtomiin. Joskus voisi ihan testata kauanko menee, että he olisivat ilman kitinöitä valmiita lähtemään pois.

Viimeinen viikonloppu ennen sairasloman päättymistä oli kiva. Yhdessäoloa, urheilua, hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Olen viime viikkoina ollut onnellisempi kuin tosi pitkään aikaan. Alkaa löytyä elämän tasapaino.

Nautinnollinen aamupalahetki smoothien ja laten seurassa

Kahvihetki Hietsun kalliolla

Käveleskelyä Kaivopuistossa auringonpaisteessa ja haaveilua purjeveneestä ja purjehtimisesta

 

Kynsien lakkausta. Keskimmäinen suunnitteli itselleen kynnet. Mä yritin toteuttaa parhaan kykyni mukaan.

Itse pysyttelin perinteisessä

Sitten vielä ajattelin ympätä samaan postaukseen viime viikon treenikoosteen.

Ma: Lepo

Ti: 1 h 20 min treeni (50 min crossaria, prässit, vatsat, askelkyykyt, sivuvatsat)

Ke: Lepo

To: Juoksu 8 km, pyöräily 8 km

Pe: 1 km rintauintia, 22,7 km pyöräily

La: 1 h 29 min treeni (crossaria, kuminauhajumppaa, sumokyykkyjä ja vatsoja)

Su: 45 min spinning + 22 min lihaskuntotreeni (prässi, vatsat, selänojennus, pohkeet)

Yhteensä 7 h liikuntaa

Laitan kuvina koko sairasloman treenipäiväkirjan HeiaHeian treenilokin muodossa. Kyllä sitä tuli liikuttua. Kevyesti aloitellen ja siitä sitten vähitellen tehoja lisäillen. Jaksan oikeasti joka päivä hämmästellä, miten hyvin kaikki on mennyt. Pystyn jo uimaan kilometrin rintaa, juosta puolimaratonin, pyöräillä… Vielä kun saisi listaan kevyet yläkroppatreenit, niin olisi täydellistä. Kuminauhajumppaa ei lasketa. 😀 Kyllä sekin päivä vielä tulee. Uskoisin, että vieläpä aika pian.

Ekat melkein kolme viikkoa leikkauksen jälkeen.

Seuraavat kolme viikkoa

Ja vikat viikot.

Jalkoja on tullut treenattua ihan kiitettävästi. Itse huomaan tarakan vähän pyöristyneen.

Sellainen sekametelisoppa tällä kertaa.

Hyvää yötä ja ihanaa kesäistä viikkoa kaikille!

10 thoughts on “Vähän kaikkea”

  1. Noi päivät kun järjestelmät on alhalla tai muutoin ei pääse nakuttamaan konetta saa äkkiä kyllä silmät avautumaan kuinka kone riippuvainen sitä työssään on. Keksimällä joutuu keksimään jotain puuhaa, että aika kuluisi papereita pyöritellessä tai työhuonetta siivotessa.

    Uiminen on kyllä huippupuuhaa, lapsena tuli käyty uimahallissa paljonkin ihan vaan hyppimässä ja sukeltamassa kavereiden kanssa. Ja sitä tosiaan jaksoi pitkiä siivuja, välillä meille tuli valvojat sanomaan et meettekö välillä kotiin et ootte ollu täällä jo pari tuntia 🙂

    1. Niinpä! Ihan kädetön olo. Eihän sitä voi tehdä mitään ilman koneita.

      Miten se uiminen olikin lapsena niin kivaa. On se kyllä vieläkin, mutta enää ei kehtaa samalla tavalla riehkasta kuin lapsena. 😀

  2. Tiesitkö muuten, että alkoholi aiheuttaa kaiken muun pahan lisäksi myös masennusta? Tipattomuus lisää onnea(si)?

    1. Tiesin joo, varmasti tälläkin on osuutta mun hyviin fiiliksiin. Alkoholi on oikeasti ihan hirveetä myrkkyä.

  3. Hih!! Tarakka!! Enpäs ole ennen kuullut tuota nimitystä takapuolelle. Siitä tulikin mieleen, että laitapa jotain hyviä pakaratreenivinkkejä. Ei kyykkyä eikä jalkaprässiä, polvet ei kestä. Olisiko sulla mitään hyviä vinkkejä? Ja ihan luxusta jos löytyisi kahvakuulan kanssa tehtäviä.

    Elixiassahan tosin taitaa olla jokin uusi pakaratreenitunti, oletko kokeillut?

    Eikös olekin mukava ajaa työmatkaa fillarilla kun on niin vähän lunta?

    1. Hehe. Tarakkapa hyvinkin. Voisin tehdä peppujumppapostauksen… Aika vähiin liikkeet jää, jos kaikki tehokkaimmat liikkeet jää pois. Jäljelle jää oikeastaan lantion nostot ja alataljapotkut.

      En ole vielä kokeillut tuota Elixian pyllytuntia, koska kuulin, että siellä pitäisi punnertaakin enkä mä vielä voi. Menen kyllä heti, kun vain pystyn.

      On ihan eri fiilis pyöräillä nyt, kun ei ole lunta ja alla kesärenkaat. Aivan ihanaa ja nyt on ihan eri vauhtikin.

  4. Heh, tosta miten lapset voisivat uida loputtomiin… Me oltiin mun pikkuveljen kanssa noin 5-7 vuotiaita, kun oltiin Nokian Edenissä uimassa, missä ei silloin ollut lainkaan aikarajoitusta eli sai uida kuinka kauan haluaa. Mein äiti ja isä teki ton mitä sä mietit, että päättivät katsoa kuinka kauan me jaksetaan uida ja että lähdetään vasta sitten kotiin, kun me pyydetään. Kuuden tunnin jälkeen vanhemmat luovuttivat ja kysyivät haluttaisko me jo lähteä kotiin. Kuulemma oli kuulunut kaksi aika väsynytä huokaisua “okei” 😀 Voi olla, että saat pulikoida pienen tovin murujesi kanssa.

    1. Eikä! 😀 Voi ei, mitä mä olen edes suunnitellut!? En ehkä aio toteuttaa, tai ehkä kesällä rannalla, jonne voin ottaa itselleni lukemista ja evästä mukaan. 😀

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *