Ensimmäisen päivän vaelluskertomus
Toisen päivän vaelluskertomus
Kolmannen päivän vaelluskertomus
Neljännen päivän vaelluskertomus
Viidennen päivän vaelluskertomus
Kuudennen päivän vaelluskertomus
Seitsemännen päivän vaelluskertomus
Kahdeksannen päivän vaelluskertomus
Hurttajärvi–Inari 13 km, yhteensä 108 km
Heräsin siihen, kun riippumattoni heilahti. Riippumattomme olivat samassa puussa kiinni ja heilahdus johtui siitä, kun Rami nousi omastaan ylös. Mitä ihmettä? Olin nukkunut pidempään kuin Rami, vaikka nukahdin jo yhdeksältä. Olin yöllä palellut ja sen vuoksi pää taisi olla kokonaan makuupussissa, niin en ollut rekisteröinyt päivän valkenemista.
Aamu oli kauniin aurinkoinen ja kirpeä. Ramin aikaisesta heräämisestä hämmentyneenä suoritimme aamutoimet ennätysvauhdissa ja olimme tuntia normaalia aiemmin valmiita lähtöön.
Reissun loppumatka kulkisi valmiita polkuja ja olisi alkureissun tapaan marssia. Lähdimme marssimaan mönkijäuraa, joka vaihtui autotieksi ja taas takaisin poluksi. Paahdoimme aika hiljaisina vaan eteenpäin. Pidimme 100 kilometrin täyttymisen kunniaksi tauon ja saimme seuraksemme ohi kulkeneen poromiehen. Tauko jäi aika lyhyeksi, koska vilu hiipi puseroon.
Olimme katsoneet viimeisen leiripaikaksi kartasta Mitättömän lammen, jonne saavuimme jo ennen yhtä. Rami ehdotti, että syödään heti lounaat. Mulla ei ollut vielä nälkä ja ajattelin, että onkohan se järkevää, kun edessä on vielä pitkä päivä. Rami sitten tiputti sellaisen ehdotuksen, jonka jälkeen ei ole enää paluuta. ”Jos syödään nyt lounas ja päätetään sen jälkeen jatketaanko suoraan Inariin ja mennään hotelliin yöksi.” Kun mieleen päästää ajatuksen tukevasta ateriasta ja saunasta, niin eihän se sieltä enää pois lähde.
Söimme viimeiset kenttälounaat syysauringon lämmittäessä ja lähdimme painelemaan Inariin. Mieli oli suorastaan riemukas ja vähän helpottunutkin. Viimeiset kaksi päivää oli energiavajeen takia jo vähän kurjan puoleisia. Seuraavalle reissulle ota ehdottomasti enemmän ruokaa. Tämä kokeilu sai jäädä ainoaksi laatuaan. Nälkäisenä oleminen ei ole minua varten.
Neljän kilometrin loppumatka taittui nopeasti. Kävelimme suorinta tietä Hotel Inariin kysymään vapaita huoneita. Saunallinen huone löytyi, mutta sen siivoamista joutuisi vielä hetken odottamaan. Kävimme odotellessa syömässä vähän välipalaa ja juomassa kahvit. Minun täytyi myös käydä ostamassa puhdas t-paita, sillä jätin kotiinpaluuvaatteet Saariselän hotelliin. Tuntui aivan täydelliseltä päästä saunomaan ja syömään kunnolla.
