Kesäkuussa sain uuden pyörän ja käytin kaiken ajan mieluummin pyöräillen kuin kirjaa lukien. Kesäkuussa luin vain yhden kirjan ja senkin vasta kuun lopussa. Heinäkuussa alkoi lomalla sain lukublokin murskattua ja pääsin vähitellen taas lukemisen makuun. Yritin väkisin lukea lisää Svetlana Alexievitchiä, mutta koska Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirja oli liian samaan tapaan kirjoitettu kuin Tšernobyl-kirja, niin sen lukeminen tuntui liian pitkäpiimäiseltä ja jätin kirjan suosiolla kesken. Pitäisi muistaa jatkossa, että turha yrittää väkisin lukea, koska silloin saa vain pahan lukublokin aikaiseksi eikä sitten tule luettua pitkään aikaan mitään.
Deborah Levy: Mies joka näki kaiken ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä kirja oli kirjoitettu älykkäästi ja juonta rakennettiin niin hienovaraisesti, että välillä putoilin kärryiltä. Kirjassa Saul Adler seikkailee eri todellisuuksissa ja paikoissa. Yksi ja sama tapahtuma käydään läpi aina uudelleen, mutta aina vähän eri kulmasta. Välillä mietin, että ymmärränkö tästä mitään, mutta samaan aikaan en voinut lopettaa lukemista. Tätä jäi kyllä pohdiskelemaan lukemisen jälkeen ja silti on vaikea pukea sanoiksi, mikä tässä vetosi.
Luettu: 30.6.2024
Merja Mäki: Itki toisenkin ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kirja on jatkoa Ennen lintuja -kirjalle, joka oli mielestäni viime vuoden yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Tämä kirja on sarjan toinen osa, mutta kirjan tapahtumat nivoutuivat vain väljästi edelliseen kirjaan. Tämän kirjan päähenkilö tai tarina ei ollut ihan yhtä kiinnostava tai vetävästi kirjoitettu kuin edellinen, mutta pidin tästäkin kovasti. Kirjassa oli kiinnostavaa oli myös se, että opin paljon uutta karjalan kulttuurista.
Luettu 12.7.2024
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys ⭐️⭐️
Jos olisin lukenut tämän kirjan nuorena aikuisena olisin varmasti ollut todella vaikuttunut. Nyt tämä tuntui vain lattealta ja rasittavalta. Luin kuitenkin tämän ilman mitään erityisiä vaikeuksia ihan loppuun saakka.
Luettu: 14.7.2024
Mélissa de Costa: Kaikki taivaan sini ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Luin tämän kirjan pyöräretkellä kolmessa illassa. Kirja sopi täydellisesti lomalukemiseksi ja nautin kirjan lukemisesta suuresti. Olin jotenkin aivan haltioissani ja nyt jälkikäteen jotenkin hävettää tykätä tästä niin paljon, koska tämä oli aivan hömppää ja hattaraa. Mutta ehkä juuri siksi pidinkin tästä niin paljon. Aina ei jaksa lukea mitään kovin älyllistä tai haastavaa, välillä tarvitaan myös tällaisia ihania kirjoja, joiden seurassa voi vaan nautiskella.
Luettu: 17.7.2024
Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää ⭐️⭐️⭐️
Kirja kertoo Eleanorista, joka kuvataan todella erikoiseksi hahmoksi. Olin varma, että kirja on aivan lattea ja kertoo vain kuinka päähenkilö puhkeaa kukkaan, mutta lopulta juoni vähän yllättikin. Tavallaan ihan kiva kirja, mutta jostakin syystä minua ärsytti se, että päähenkilö oli niin räikeästi kummallinen ja silti kaikki rakastivat häntä lopulta. Kolme tähteä, eli ihan ookoo.
Luettu: 12.8.2024
Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy ⭐️⭐️
Tämä oli tavallaan söpö kirja, mutta ei tämä mulle oikein lähtenyt. Kirjassa tehtiin taikoja, joiden avulla pääsi palaamaan joko menneeseen tai hyppäämään tulevaan, mutta taian avulla ei kuitenkaan voinut muuttaa mitään. Että kannattaisi elää hetkessä ja kuunnella sydäntään joka hetki, ettei tarvitsisi jälkikäteen katua. Se oli kirjan pointti kiteytettynä.
Luettu 16.8.2024
Ella-Maria Nutti: Pohjoisessa kahvi on juotu mustana ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kirja kertoo äidin ja tyttären suhteesta. Tytär on muuttanut pois kotoa ja äidin pitäisi saada kerrottua tyttärelleen asia, jota hän ei meinaa millään saada tehdyksi, koska välissä on liikaa kaikkea elämän aiheuttamaa tauhkaa, joka tekee asian lähes mahdottomaksi. Hieno ja taitavasti kirjoitettu kirja. Pidin.
Luettu: 17.8.2024
Enni Mustonen: Paimentyttö (Syrjästäkatsojan tarinoita 1) ⭐️⭐️⭐️⭐️
Tämä kirja on roikkunut mun Bookbeatin “kirjahyllyssä” pitkään odottamassa lukemista. Kirjan kansi tai nimi ei kutsunut lukemaan, mutta kun joku sain muutamasta eri suunnasta jonkinlaisen positiivisen maininnan tästä kirjasarjasta, niin päätin aloittaa. Tämä oli juuri parasta lukemista tähän väliin, kun töissä oli tosi kiireinen jakso enkä halunnut lukea mitään kovin raskasta tai rasittavaa, vaan halusin että lukeminen on rentouttavaa ja palauttavaa. Kirja oli ihanan arkinen ja ihmiset samastuttavia. Tykkäsin erityisesti siitä, miten kirja on samalla pitkä ja erityisen mielenkiintoinen historian oppitunti. Ensimmäisen kirjan jälkeen tartuin heti seuraavaan.
Luettu: 20.8.2024
Enni Mustonen: Lapsenpiika (Syrjästäkatsojan tarinoita 2) ⭐️⭐️⭐️
Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toisessa osassa päähenkilö Ida kasvaa aikuiseksi ja siirtyy Topeliuksen perheen pikkupiian roolista Sibeliuksen perheen lapsenpiiaksi. Tämä jatkoi samalla kevyellä ja arkisella linjalla kuin edeltäjänsä, joskaan tämä ei ollut mielestäni aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Luin tätä silti oikein mielelläni ja kirjan lukemisen lomassa oli pakko välillä googlailla Sibeliuksen tuotantoa. Mustonen (siis Kirsti Manninen) on kyllä tehnyt historian kotiläksynsä todella hyvin. Tuo historian upottaminen tarinaan tekee tästä sarjasta erityisen.
Luettu: 24.8.2024
Enni Mustonen: Emännöitsijä (Syrjästäkatsojan tarinoita 3) ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kolmannessa sarjassa Ida muuttaa Sipoosta Helsingin keskustaan Edelfeltin emännöitsijäksi. Tätä kirjaa lukiessa näin silmissäni 1900-luvun alun Helsingin hevoskärryineen ja vanhoine taloineen. Kirjassa seikkailee Edelfeltin lisäksi muita Suomen historiasta tunnettuja hahmoja. Kirjassa mainitut maalaukset ovat oikeasti olemassa ja niiden googlailu syvensi lukukokemusta. Tämä oli taas hiukan parempi kuin kakkososa. Tykkään sarjasta edelleen.
Luettu: 26.8.2024
Enni Mustonen: Ruokarouva (Syrjästäkatsojan tarinoita 4) ⭐️⭐️⭐️
Sarjan neljännessä jaksossa Ida on jo itsenäistynyt ja omillaan eikä hänen tarvitse enää piikoa tai nöyristellä muiden palvelijana. Elämä ei kuitenkaan ole helppoa, sillä ensimmäinen maailmansota syttyy ja ruoka on tiukilla. Tässä sarjassa Ida asuu tässä ihan meidän kotikulmien lähellä Ruukinrannan ja Leppävaaran välimaastossa. Kirjassa vilahtelee tuttuja paikkoja ja sarjan aiempien kirjojen tapaan tässäkin vilahtelee historian suuria hahmoja. Tämän kirjan jälkeen sarjaa kohtaan tuli pieni väsähdys, vaikka sarjan seuraava odottaa jo valmiiksi, mutta nyt täytyy välissä lukea jotain muuta, että jaksan palata taas sarjan pariin.
Luettu: 29.8.2024
Kuunnellut kirjat
Merlin Sheldrake: Näkymätön valtakunta – Miten sienet muokkaavat maailmaamme, mieliämme ja tulevaisuuttamme ⭐️⭐️⭐️
Tätä kirjaa monet kehuivat somessa, joten päätin aloittaa kirjan kuuntelun vauhdittaakseni jotain puuduttavaa kotityötä. Tämä on tietokirja, mutta todella maanläheisellä (heh) ja helppotajuisella otteella kirjoitettu. Olin paikoitellen todella vaikututtunut kaikesta siitä, mitä sain kirjan kautta oppia. Tämä ei ehkä ollut paras kirja kuunneltavaksi vaan olisi saattanut toimia paremmin luettuna. Kuunneltuna tämä tuntui aika pitkältä ja paikoin puuduttavaltakin.
Kuunneltu: 29.6.2024
Risto Isomäki: Maailmanparantajan muistelmat ⭐️⭐️⭐️⭐️
Risto Isomäki ei ollut minulle entuudestaan tuttu hahmo, mutta kuuntelin hänen ajatuksiaan, konkreettisia tekojaan paremman maailman puolesta. Tuli itselle vähän höntti olo, että miksi en itse tee enemmän asioiden eteen ja mikä siinä on, että politiikkaan sekaantuminen tuntuu vaikealta. Maailma muuttuu konkreettisten tekojen kautta, ei itsekseen jupisemalla.
Kuunneltu: 11.7.2024
Kati Pukki: Vankina Thaimaassa ⭐️⭐️⭐️⭐️
Kirja pomppasi silmille Bookbeatin suosituksista ja päätin napata kuunteluun tekemään kävelylenkistä mielenkiintoisempaa. En tiedä mitä kirjalta odotin, mutta tämä tarjoili positiivisen yllätyksen. Kirja ei ollut mikään rikollisuutta ihannoiva teos, vaan kaikkea muuta. Kirjassa avattiin kaikessa kamaluudessaan elämä thaimaalaisessa vankilassa ja mitä se kurjuus ja kamaluus opetti Tomi Långstedtille. Viisi vuotta thaimaalaisessa vankilassa teki sen, mihin Suomen rikosseuraamuslaitos ei tunnu pystyvän – rikollinen elämä loppui siihen.
Kuunneltu: 24.7.2024
Millariikka Rytkönen: Täysin auki ⭐️⭐️⭐️
Millariikka Rytkönen sanoittaa kirjassaan tarkasti, mitä tämä aika on, missä elämme. Hän peilaa kirjassaan erilaisia ilmiöitä oman elämänsä kautta kauniisti, samastuttavasti ja avoimesti. Kirja välillä naurattaa ja välillä itkettää. Tämä taisi olla elämäkerta poliittisella otteella. En aina löytänyt punaista lankaa teemojen välillä, mutta ehkä se on vain elämää, että on tätä ja sitten on tuota. Viihdyin kirjan parissa ja kiitän Rytköstä avoimuudesta.
Kuunneltu: 22.8.2024
