Eron jälkeen budjettini oli -300 euroa kuukaudessa – Miten sain raha-asiat hallintaani?

Raha-asioista puhuminen tuntuu monelle kiusalliselta, mutta sitten kun joku rohkaistuu puhumaan niistä avoimesti, voi siitä olla toisille hyötyä. Siksi kerron nyt, miten onnistuin saamaan miinusmerkkisen budjettiin plussan puolelle.

Erottuani lasteni isästä, olin pitkästä aikaa yksin vastuussa raha-asioistani. Tätä ennen viimeksi vastasin itsenäisesti taloudestani parikymppisenä. Edellisessä avioliitossani totuin siihen, ettei minun tarvinnut yksin kantaa vastuuta kokonaisuudesta. Enkä edes tiennyt, mikä se kokonaisuus oli.

Yksi isoimmista huolenaiheistani ennen eropäätöstä oli se, miten tulen selviämään taloudellisesti. Viikko–viikko-yhteishuoltajana asunnon täytyy olla riittävän iso ja lasten kasvaessa kulut kasvavat jatkuvasti.

Eron jälkeen kaivoin vanhan ystäväni Excelin esiin ja laadin budjetin, johon kirjasin tulot ja kaikki kiinteät kulut. Ja järkytyin! Viivan alle jäi miinusmerkkinen summa: -300 euroa!

Tuohon asti olin käyttänyt rahaa melko huolettomasti ja harrastin shoppailua. Perheellämme oli ollut taloudellisesti todella vaikeita vuosia, mutta olimme selvinneet vaikeimman yli ja ennen eroa nautin taas siitä, kun sain taas shoppailla ja elää vapaammin. Eron jälkeen edessäni oli mahdottomalta tuntuva tehtävä: miten saada rahani riittämään?

Miten miinusmerkkinen budjetti käännetään plussalle?

Budjettia laatiessani minulle hahmottui rahatilanteeni kokonaisuudessaan. Kuukausibudjettiani kuormittivat useat korkeakorkoiset osamaksut, joita olin ottanut huolettomasti sillä ajatuksella, että eihän nyt muutama kymppi kuukaudessa ole mitään. En koskaan säästänyt rahaa ostoksiin, vaan ostin kaiken aina osamaksulla. Lisäksi luottokortiltani lähti kuukausittain useita suoraveloituksia erilaisiin suoratoistopalveluihin. Pelkästään näistä kertyi yhteensä useampi satanen kuukaudessa. Luonnollisesti myös luottokorttini oli tapissa. Luottokorttini luottoraja oli hurjat 6 000 euroa.

Tilanteeni vaikutti epätoivoiselta, mutta päätin ottaa tilanteeseen haasteena, josta päätin selvitä. Tein tarkat laskelmat ja suunnitelmat. Käännyin ongelmani kanssa myös pankin puoleen. Minulle myönnettiin 10 000 euron laina, jonka turvin maksoin kaikki avioerosta aiheutuneet kulut, osamaksut ja puolet luottokorttivelasta pois. Tiputin samalla luottorajan puoleen. Lainan kuukausierä oli aiempaan osamaksujen yhteissummaan nähden sellainen, että selvisin kuukausimenoistani, jos pysyisin tiukkana budjettini kanssa.

En halunnut muuttaa halvempaan asuntoon, vaan halusin tuolloin, että lapsilla on muuten niin vaikeassa tilanteessa edes yksi pysyvä asia – koti.

Aika nopeasti sain kuukausibudjetin tasattua ja opin siihen, että rahat riittävät koko kuukaudeksi, kunhan vain pysyy tiukasti suunnitelmassa. Seuraavassa kappaleessa kerron ne konkreettiset muutokset, joiden avulla sain rahani riittämään.

Konkreettiset muutokset

Koska halusin selvitä tilanteesta ottamatta enempää lainaa, niin ensimmäisenä irtisanoin kaikki suoratoistopalvelut. Näistä tuli säästöä noin 40 euroa kuukaudessa. Kilpailutin puhelinliittymät, laajakaistan ja sähkösopimukset. Näistäkin kertyi säästöä muutama kymppi. Päätin myös jatkaa työmatkaliikuntaa, jonka avulla säästin lähes 100 euroa kuukaudessa (se oli sitä aikaa, kun seutulippu oli kalliimpi kuin nykyään) ja mikä tärkeintä työmatkaliikunta oli minulle nautinto ja tärkeä osa hyvinvointiani.

Vaihdoin työpaikkalounaat omiin eväisiin ja noutokahvit termarikahveihin.

Kaikista vaikeinta oli lopettaa shoppailu ja suunnitella viikon ruokaostokset. Eron myötä taloudesta lähti auto. Ruokaostosten tekeminen autottomana oli aluksi tuskaa ja se oli myös melkoinen fyysinen ponnistus, kunnes tajusin, miten tämäkin kannattaa hoitaa. Ryhdyimme tekemään kauppareissut yhdessä koko porukan voimin. Kävelimme reput selässä kauppaan ja kannoimme yhdessä ruokaostokset kotiin jokainen omien kykyjensä ja voimiensa mukaan. Voin kertoa, että kilometri on pitkä matka kävellä painava reppu selässä ja kummassakin kädessä iso kestokassi.

Näistä reissuista tuli samalla mukavia yhteisiä juttutuokioita, jolloin tuli käytyä läpi kuulumiset ja samalla kasvatettua lapsista hintatietoisia kaupassa kävijöitä. Nykyään heidän kanssaan on ihana käydä kaupassa. He pakkaavat pyytämättä ostokset reppuihin ja kestokasseihin täydellisen tehokkaasti ja järkevästi.

Ryhdyin valmistamaan isoja satseja ruokaa kerrallaan ja pyrin suunnittelemaan etukäteen viikon ruokalistan (okei, tästä en ole aina pystynyt pitämään kiinni). Perus raaka-aineista saa valmistettua hyvää ja terveellistä ruokaa. Juustot ruuanlaitossa, kermat, tuoreet yrtit ja kaikenlaiset erikoisjutut eivät kuuluneet meidän kaappiimme. Myös einekset jäivät muutoin kuin poikkeustapauksissa. Hedelmistä, kasviksista ja marjoista en missään vaiheessa tinkinyt.

Aiemmin saatoin tehdä lähes jokaisen kauppareissun yhteydessä pieniä heräteostoksia. Lakkasin ostelemasta kynsilakkoja, tarpeettomia kosmetiikkatuotteita, halpoja t-paitoja tai asusteita. Nälkäisenä tehdyillä kauppareissuilla rahaa kului aiemmin on the go -hyllyn sämpylöihin tai muihin eväisiin, noutokahviin… Nyt ne eivät enää kuulu tapoihini.

Koska tilanteeni oli vaikea, jouduin jättämään kaiken kivan pois joksikin aikaa. Emme voineet käydä ulkona syömässä, leffoissa, baareissa, enkä voinut tarjota lapsilleni matkoja, enkä oikein mitään muutakaan, mihin olisi pitänyt käyttää rahaa. Jouduin myös kieltäytymään ravintolailloista, leffoista ja muista illanistujaisista ystävien kanssa. Yksi ilta saattoi lohkaista viikon ruokabudjetin verran rahaa eikä budjetissani ollut joustoa sellaiseen.

En ostanut itselleni vaatteita muutamaan vuoteen lainkaan ja huomasin, miten vähällä pärjään. Muodin kiertokulku alkoi tuntua hassulta. Miksi joka kevät ja syksy vaatekaapin sisältö täytyisi vaihtaa uuteen, jos aiemmat vaatteet ovat ehjiä ja käyttökelpoisia? Onneksi kaapistani löytyi paljon vaatteita ja kiitin itseäni siitä, että olin pitänyt vaatteistani hyvää huolta. Minulla oli ja on edelleen paljon pikamuotiketjujen vaatteita, mutta olin aina kiinnittänyt huomiota materiaaleihin, joten ne ovat kestäneet vuosia. Viiden vuoden päästä elämänmuutoksesta huomasin ensimmäisen kerran, että nyt olisi aika täydentää vaatekaappia.

Viimeisin rahaoivallukseni

Erosta on nyt kulunut seitsemän vuotta. Nyt olen maksanut lainat ja luottokorttivelan pois. Luottokorttivelka oli viimeisin, jonka kanssa taistelin. Pankkilainan sain maksettua noin kaksi vuotta sitten.

Tämä on ehkä noloa myöntää, mutta tajusin vasta tosi myöhään sen, että luottokorttivelkaa kannattaa lyhentää enemmän kuin minimimäärän verran kuukaudessa. Lisäksi ymmärsin siirtää luottokortilta veloitettavat kuukausittaiset maksut debit-puolelle, jolloin ne eivät turhaan kuormita ja kerrytä luottokorttivelkaa. Ryhdyin maksamaan luottokorttivelkaa 50 euroa enemmän kuukaudessa ja siirsin tosiaan suoraveloitukset lähtemään käyttötililtä. Näillä keinoin sain velan nopeammin pienenemään. Luottokortin korko ja kulut voivat olla melkoiset kuukaudessa, jos velkamäärä on suuri.

Tein ison oivalluksen, kun otin OP Säästölipas -palvelun käyttöön. Määrittelin palveluun, että jokaisesta pankkikorttiostoksesta siirtyy 2 euroa säästöön. Hämmästyin, miten paljon säästöjä voi kertyä lähes huomaamatta. Tällä tavoin opin säästämään. Nyt olen onnistunut saamaan jo ihan mukavan potin sivuun arjen puskuria varten. Säästän tällä hetkellä noin 200–300 euroa kuukaudessa. Minulla on useamman eri aikavälin säästötavoitteita: säästän eläkettä varten, 10 vuoden säästötavoitteella, 5 vuoden säästötavoitteella ja lyhyen aikavälin arjen puskuria varten. Säästämisen mahdollistaa säännölliset tulot. Tienaan nyt huomattavasti enemmän kuin heti eron jälkeen, tai vuosina 2018–2019, jolloin opiskelin.

Enää jokaista euroa ei tarvitse laskea, mutta en todellakaan halua palata vanhoihin tapoihin. Shoppailu harrastuksena jäi taakse. Harkitsen edelleen jokaista ostosta tarkkaan ja ostan vain tarpeeseen. Välillä on kiva tarjota lapsille jotakin kivaa ja on ihanaa, kun enää ei tarvitse kieltäytyä yhteisistä illanvietoista.