Ramin mietteitä vaelluksestamme

Tämä postaus kertoo viimeisimmän vaellusreissumme suunnittelusta ja lopullisesta toteutumisesta. Elina kirjoittaa joka päivästä erikseen, niin minä en nyt sitä tee.

Reissun suunnittelu

Mulla pyörii aina jatkuvasti päässä seuraava reissu. Varsinkin joka syksyinen vaellus on aina se vuoden kohokohta, jota tykkään jatkuvasti suunnitella päässäni.  Tätä syksyn reissua aloin muistaakseni pähkäillä aika pian viime kevään hieman epäonnistuneen vaellusreissun jälkeen. Se retki oli aika raskas yllättävän sohjokelin vuoksi. Toki Elinalla on tietenkin sanavaltaa yhtälailla reissusuunnitelmiin, mutta hän ei yleensä jaksa nähdä samalla lailla vaivaa suunnittelussa.

Kun kerroin tämän syksyn suunnitelmasta Elinalle, hän oli heti messissä, sama homma oli viime syksyn vaelluksen kanssa. Mulle reissun suunnittelu ei ole millään tavalla vaiva, vaan hauskaa ajanvietettä. Kun aloin suunnitella tätä vaellusta, olimme puhuneet, että tällä kertaa ei mennä Urho Kekkosen kansallispuistoon, siellä olimme olleet viimeiset kaksi kertaa.

Googlettelin paljon eri kohteita, niiden reittejä, ja miten niihin pääsisi mahdollisimman kätevästi. Lopulta kuitenkin huomasin, että UKK-puistoon on vaan ylivoimaisesti helpoin ja nopein päästä julkisilla kulkuvälineillä. Ja alue on niin älyttömän iso, että uutta nähtävää ja koettavaa kyllä riittäisi. Netistä retkikarttaa tutkiessani, alkoi reittisuunnitelma muutaman päivän kuluessa pikkuhiljaa hahmottua uomilleen.

Reitti

Matkaan lähdettäisiin Aittajärveltä, jonne ajettaisiin taksilla Saariselältä ja vietettäisiin siellä ensimmäinen yö. Piti saada vaihtelua, kun aikaisemmat kaksi kertaa olimme lähteneet liikkeelle Kiilopäältä. Olimme jo viime syksynä haaveilleet, että pääsisimme Anterinmukkaan saunomaan. Silloin ei aika lopulta riittänyt sinne asti, nyt sinne olisi aivan pakko päästä. Tällä kertaa saapuisimme sinne jo kolmantena vaelluspäivänä.

Kotakönkäästä olin kuullut paljon hyvää, joten se piti myös saada sijoitettua yöpymispaikaksi. Näillä kriteereillä reitti muodostui kartalla loppujen lopuksi aika helposti. Matkamme kulkisi reittiä Aittajärvi–Sudenpesä–Muorravaarakka–Anterinmukka–Hammaskuru–Luirojärvi–Kotaköngäs–Kiilopää.

Valmistelut

Varasin meille lennot Helsingistä Ivaloon muistaakseni kesäkuun alussa. Hintaa lennoille tuli n. 500 euroa yhteensä kahdelta hengeltä. Taksin varasin viikkoa ennen lähtöä. Nopealla googletuksella löytyi Saariselän taksi, jonne soitin ja sovittiin aika ja paikka, mistä kuski hakisi meidät. Hintakin kerrottiin etukäteen, se oli tasan 90 euroa. Lentokoneessa ei saa kuljettaa retkikeittimiin kaasuja, joten joutuisimme menemään ensin Saariselän Partioaittaan ostoksille. Onneksi lentokenttäbussilla pääsee tuon välin helposti, hinta on 10 euroa henkilöltä.

Partioaittaankin soitin muutamaa päivää ennen lähtöä ja varasin kaasut. Onneksi, koska niitä oli kuulemma myyty paljon viime päivinä, ja heidän seuraava toimitus oli myöhässä. Taksi tuli täsmälleen silloin kuin oli sovittu ja matka Aittajärvelle kesti aika tarkalleen tunnin. Kuski oli selvästi ajanut tuota väliä useasti ja vaikutti muistavan jokaisen tiessä olleen kuopan ulkoa. Huonokuntoisella tiellä muilla retkeilijöillä oli samaan matkaan mennyt omalla autolla 1,5 tuntia.

Pohdintaa reissun jälkeen

Mielestäni tämä vaellus onnistui erinomaisesti. Reitti oli meille pääosin uutta ja mielenkiintoista. Pääsimme jälleen näkemään upeita paikkoja, eivätkä säätkään olleet huonoimmasta päästä. Välillä satoi jonkun verran, mutta se kuuluu asiaan. Polttiaisia ja sääskiä oli muutamana iltana, mutta eihän sitä enää tässä vaiheessa ajattele. Muistaa vain ne kaikki positiiviset asiat.

Anterinmukassa saunominen ja uiminen oli meikäläisen mielestä ehkä reissun kohokohta. On se vaan upea paikka, eikä sitä voi käsittää, jos ei itse ole siellä käynyt. Hienoin ja monipuolisin reitti oli Luirojärveltä Kotakönkäälle. Ainoastaan Hammaskurun tuvan pihapiiriin en enää menisi yöksi, se tuntui vaan sellaiselta ryteiköltä Anterinmukassa vietetyn yön jälkeen.

Lopuksi sanoisin, että hyvällä etukäteissuunnittelulla saatiin aika hiton hyvä reissu aikaiseksi. Jotkuthan menevät vaan paikalle ja alkaa sen jälkeen miettiä mihin suuntaan lähtisi. Ei siinäkään mitään väärää ole, varmasti hyviä reissuja silläkin tavalla saa tehtyä. Mä nyt vaan tykkään suunnitella ja fiilistellä näitä aina hyvissä ajoin. Puhuimme, että ensi kerralla menisimme kuitenkin johonkin muuhun paikkaan vaeltamaan, koska tämähän oli jo neljäs reissumme UKK-puistoon. Täytyyhän sitä muuallakin välillä käydä. Aikaa täytyy vaan varata sitten enemmän matkustukseen. Hyvä reissu!

-Rami

6 thoughts on “Ramin mietteitä vaelluksestamme”

  1. Hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia. Ite vaellan mieheni kanssa joka myös suunnittelee reitin. Toki menemme paljon reittien ulkopuolella.

    1. Kiitos, kiva kuulla. 🙂

      Me ollaan vielä toistaiseksi menty aika pitkälti karttaan merkittyjä polkuja pitkin. Joskus vois kyllä uskaltautua menemään myös rohkeammin kompassisuunnalla.

  2. Kevolle ja/tai Guiville pääsee myös Ivalosta bussilla. Ollaan menty koneella Ivaloon ja siitä kaasuostosten jälkeen bussilla Sulaojalle. Kevon kanjonin toisesta päästä, kenesjärveltä taas pääsee bussilla takasin Ivaloon. Sulaoja-Guivi-Fjellu-Sulaoja reissussa oltiin autolla, autojunalla tre-roi-tre. Noi bussit tietty kulkee melko harvoin, joten suunnittelemista vaatii. Muistan, et vähän jännitettiin, tuleeko kenesjärven pysäkille bussi, mut tulihan se, ainakin melkein ajallaan. Näistä reissuista on nyt muutama vuosi aikaa, mutta kait ne bussit yhä kulkee, koska koululaisia oli kyydissä ja postia jaettiin myös samalla.

  3. Heippa,

    Mielenkiinnosta: paljonko tuli matkaa? Lähdössä tien päälle huomenna ja tarkoitus aloittaa vaellus tiistaina UKK:ssa.

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *