Tällä viikolla juhlittiin 101 vuotiasta Suomea. Olen ylpeä saadessani olla suomalainen. Olen monesta kiitollinen kotimaalleni. Itsenäisyyspäivänä Instagramissa vilisivät kauniit kuvat Suomen kesästä ja luonnosta. Luonto tulee minullakin ensimmäisenä mieleen kotimaastamme.
Tänään on Jean Sibeliuksen päivä ja suomalaisen musiikin päivä. Tämän juhlapäivän kunniaksi haluan tehdä postauksen suomalaisesta musiikista.
Kun puhutaan suomalaisesta musiikista, kaikille ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen klassinen musiikki. Ennen meuhkasin isoon ääneen vihavani suomalaista musiikkia, tällöin kaverini kuuntelivat Yötä, Popedaa ja Klamydiaa. En voi edelleenkään sietää tämän tyylistä musiikkia. Iskelmämusiikin ja kansanmusiikin puolelta löytyy paljon kauniita kappaleita, puhumattakaan klassisesta.
Tällä viikolla Spotify laati eniten kuuntelemistani kappaleista soittolistan. Siellä oli iloisesti kaikenlaiset musiikkityylit sekaisin klassisesta rockiin ja R & B:stä Houseen. Tänä vuonna eniten kuuntelemani artisti oli Murray Perahia, pianisti, joka on levyttänyt kasapäin Bachia. Bach on yksi lempisäveltäjistäni.
Musiikkimakuni on melankolinen. Usein musiikkia kuunnellessani itken. Niinä vuosina kun masennus oli vienyt kyvyn tuntea, vain musiikki sai kyynelkanavat auki.
Jean Sibelius
Sibeliukselta ylivoimainen lempparini on teoksesta Pelleas ja Melisande Melisanden kuolema. Esa-Pekka Salonen on muuten huikea.
Toiseksi ihaninin Sibeliuksen teos on Sibeliuksen viulukonsertto ja erityisesti Pekka Kuusiston esittämänä. Tämä oli mulla synnytysmusiikkina.
Ja tietysti Finlandia.
Toivo Kuula
Toivo Kuulan laulumusiikki on jotakin sellaista, joka menee ihon alle. Mulla oli Candomino-kuorossa laulaessani vaikeuksia olla liikuttumatta, kun lauloimme esimerkiksi tätä Siell’ on kauan jo kukkineet omenapuut. Kuoroaikoja on aina säännöllisesti ikävä. Sointujen harmoniat hivelee sielua ja yhdessä musisoiminen on musiikin joukkueurheilua.
Tätä äiti lauloi meille lapsena.
Oskar Merikanto
Ja tätä. <3 Tätä lauloin myös omille lapsilleni silloin kun he olivat pieniä.
Tämä oli yksi laulu iltalaulusikermässä. Nämä on niitä uskonnollisen yhteisön jäänteitä. 🙂 Jotkut virret on edelleen sellaisia, jotka herkistää.
Tämä on ikisuosikkini. En tiedä säveltäjää.
Kai Chydenius
Lapin kesä. Ruislinnun laulu korvissani… Rakastan tätä tekstiä ja melodiaa. Harmi kun tätä ei ole levyttänyt kovin moni muu kuin Loiri, jonka ääntä en voi sietää.
Armas Maasalo
Armas Maasalon Joulun kellot on ihana joululaulu erityisesti Candominon tulkitsemana (siitä ei löytynyt minua miellyttävää YouTube-versiota). Tuhansin kielin on myös kaunis virsimäinen laulu ja Soile Isokoski on ihana.
Iiro Rantala & Trio Töykeät
Sitten sokerina pohjalla vähän jazzia. Tämä on klassisen lisäksi sellaista, joka osuu johonkin herkkään kohtaan. Jazz on silkkaa nautintoa, se tuntuu kehossa ja se virtuoosimainen soittaminen on ihanaa.
Tämän postauksen tekemiseen meni kaksi päivää aikaa, kun uppouduin kuuntelemaan ihanaa musiikkia. Nautin joka hetkestä. Tätä postausta olisi voinut jatkaa taas loputtomiin, mutta tässä nyt ensimmäisenä mieleeni nousseet suosikkini.
Taas tuli tirauteltua kyyneliä. Musiikki on ihanaa! ❤️
Listasin samat kappaleet ja muutaman muun Spotify-soittolistalle. Voit kuunnella soittolistaa täällä.
