Paratiisikurun mykistävät maisemat

1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
3. vaelluspäivä: Saunomista ja auringonlaskun ihastelua Luirojärvellä
4. vaelluspäivä: Sokostille ja siitä eteenpäin
5. vaelluspäivä: Piristävä pulahdus tunturipuroon vaelluspäivän päätteeksi

Muorravaarakka – Pirunportti – Paratiisikuru – Sudenpesä

Aamu Muorravaarakassa alkoi aurinkoisena. Heräsimme hiukan aikaisemmin kuin aiempina aamuina. Olin hyväntuulinen ja tarmokas. Söimme aamupalan nuotion ääressä. Aamupalan jälkeen pakkasin oman rinkan lisäksi myös Ramin makuupussin ja makuualustan. Olimme ennen yhtätoista valmiita lähtemään.

Olimme kuulleet, että seuraaviksi päiviksi oli ennustettu sateita. Näimmekin jo tummat pilvet tuntureiden yläpuolella, vaikka Muorravaarakassa aurinko paistoi kauniisti.

Päivän reittimme kulki Pirunportin ja Paratiisikurun kautta Sarviojan suuntaan. Päivän alkajaisiksi ylitimme tietysti Muorravaarakan joen Crocseissa ja lähdimme kiipeämään Pirunporttia kohti. Ei tarvinnut montaa sataa metriä kävellä, kun alkoi sade. Pysähdyimme pukemaan kuoritakit päälle ja jatkoimme matkaa.

Pirunportti oli karu ja epätodellinen kivikuru. Pysähtelimme välillä katsomaan taaksemme jäävää maisemaa. Ruskan värit alkoivat olla jo melkoisen upeat. Pirunportin jälkeen kiipesimme Ukselmapään rinnettä kohti Paratiisikurua. Ilma oli sumuinen tai sitten tunturissa pilvet olivat alhaalla. Emme ole vieläkään päässeet tästä Ramin kanssa yhteisymmärrykseen, oliko se utu pilviä vai sumua. 😀

Vaikka näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, niin maisema oli kerrassaan hengästyttävä. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Se utuisuus teki maisemasta vielä hiukan taianomaisemman.

Sade oli lakannut, mutta tuntureiden huipulla tuuli todella kylmästi. Molemmat kiittelimme meidän loistavia varusteitamme, joskaan emme vielä tässä kohtaa tienneet minkälaiseen testiin vaatteet tulevat seuraavina päivinä pääsemään.

Lampsimme rinnettä alas tuulettomampaan paikkaan valmistamaan lounasta. Lounaspaikalla törmäsimme blogini lukijaan ja hänen perheeseensä. Oli kiva vaihtaa muutama sana. He jatkoivat Sokostin suuntaan, kun me olimme menossa sinne mistä he olivat tulossa. Saimme kuulla heiltä, että Sarviojalla oli ollut edellisyönä peräti 90 ihmistä yöpymässä.

Paratiisikuru oli uskomattoman kaunis paikka, mutta ruskan värit, jotka avautuivat Paratiisikurun jälkeen, oli jotain kerrassaan mykistävää. En ole koskaan nähnyt noin upeaa ruskaa. Luonnossa näki kaikki lempivärini samaan aikaan.

Päätimme Sarviojan tuvan pihassa, että jatkamme matkaa lähellä olevalle Sudenpesän varauskammille, koska Sarviojalla näytti olevan aika paljon ihmisiä, vaikka oli vasta iltapäivä. Sudenpesällä ei ollut ketään. Etsimme hartaasti telttapaikkaa, jonka löytäminen tuntui olevan mahdoton tehtävä mäkisessä maastossa.

Nautiskelimme sateettomasta illasta nuotion ääressä ja heti makuupusseihin kömmittyämme alkoi sade. Sade rummutti teltan kattoon koko yön.

Päivämatka: 12 kilometriä
Kilometrit yhteensä: 77 kilometriä