Elämäni ja arvoni ovat muuttuneet viimeisien vuosien aikana. Elämäni lähti muuttumaan vähitellen, kun tutustuin itseeni paremmin. Muutos alkoi terapian avulla ja on jatkunut siitä tähän päivään saakka. Itseeni tutustuessani minulle kirkastuivat asiat, jotka ovat minulle tärkeitä ja rupesin elämään vähän kerrallaan sellaista elämää, joka vastaa paremmin arvojani.
Muutoksen tiellä on ollut monenlaisia vaiheita ja jotkut muutokset ovat tapahtuneet osittain vähän pakon sanelemina, mutta kaiken taustalla on aina arvot ja niiden ohjaamat valinnat.
Erosin lasteni isästä kesän lopulla 2014. Halusin tuolloin jäädä asumaan siihen asuntoon, jossa lapset olivat kasvaneet päiväkoti-iästä koululaisiksi. Elintasomme oli ydinperheaikaan aika leveä. Meillä oli hieno auto, ostelin vaatteita trendien mukaan, söin usein ulkona enkä yhtään miettinyt miten rahaa käytän. Olin tottunut siihen, että rahaa tulee aina jostakin lisää, jos omat loppuvat. Ei ollut kovin itsenäisen naisen elämää.
Päätökseni pysyä isossa asunnossa tarkoitti sitä, että elintasoni kapeni huomattavasti. Laskeskelin, että pienillä tuloillani selviäisin kustannuksista, jos en tuhlaa. Budjettini ei sallinut minkäänlaista lipsumista. Kaikki ylimääräinen tuhlaaminen täytyi loppua. Ei ollut mitään takaporttia tai kättä ojentamassa rahaa sen loppuessa. Oli pakko elää niin, että rahaa riittää kuun loppuun saakka.
Muutin elämäntyylini kuluttamisen suhteen täysin. Karsin kaikki säännölliset pienet kulut, jotka salakavalasti hävisivät luottokortiltani: Ruutu+, Netflix, Spotify. Jo näiden karsimisella säästin kuukausitasolla melkein 30 euroa. Sen lisäksi lopetin tilaamasta lehtiä, joiden lukemiseen minulla ei ollut aikaa. Lisää säästöä. Opetin itseni pois tavasta piristää itseäni ostamalla jotakin pientä ja turhaa. En enää tilannut osamaksulla vaatteita tai kenkiä.
Ostohimoja tarkastellessani tajusin, että ostokäyttäytymiseni oli aika holtitonta. Ostin paljon kaikkea turhaa. Minulla oli esimerkiksi kymmeniä kynsilakkoja, pilalle menneitä huulikiiltoja ja huulipunia, muistikirjoja – kaikkea sellaista pientä turhaa, jotka piristävät ehkä pari seuraavaa päivää.
Rupesin pohtimaan myös vaatehankintojani. Yritin miettiä mitä tarvetta täytän sillä, että haluan kulkea viimeisimpien trendien mukaisissa vaatteissa ja asusteissa? Onko itsetuntoni tai ihmisarvoni jotenkin riippuvainen siitä miltä näytän? Saanko arvostusta enemmän, jos olen pukeutunut muodikkaasti? Tyylikäs ja huoliteltu voi olla myös vanhemmissa vaatteissa. En halunnut enää arvottaa ihmisiä ulkonäön, pukeutumistyylin, koulutuksen tai muun ulkoisen asian mukaan, vaan sen perusteella, miten hän kohtaa muut ihmiset ja miten hän asioista ajattelee. Kamalaa myöntää, mutta olen ollut melko pinnallinen ja mustavalkoinen.
Aloin pohtimaan jokaisen vaateostoksen kohdalla tarvitsenko todella tämän. Useimmiten en tarvinnut. Mitä pidempään olin ostamatta, sitä suurempi kynnys ostamiseen tuli. Ostamattomuudesta tuli vähitellen elämäntapa. Aluksi en miettinyt ympäristöä tai vastuullisuutta, vaan haastoin itseni kokeilemaan pystynkö pitämään ostohaluni kurissa. Minua motivoi säästetyt eurot ja säästötilille kertynyt raha, jonka ansiosta lähden nyt ensi kuussa esikoiseni kanssa reissuun. Vähäisistä rahoistani onnistuin (töissä ollessani) vielä säästämään, vaikka aluksi näytti siltä, että budjettini jäisi miinukselle.
Nyt opiskelijabudjetilla eläessä tästä elämäntavasta on valtavasti hyötyä, mutta täytyy tunnustaa, että tällä hetkellä tämä on jo hiukan kurjaa kitkuttelua, koska rahaa on yhä vain vähemmän. Onneksi tämä on vain väliaikaista eikä kestä enää kauaa.
Ja koska elämässä on aina ristiriitoja, kannan kuitenkin kulutusjuhlaan oman osuuteni saamalla blogin kautta treenivaatteita, reissuja, tapahtumia, elämyksiä, juhlia ja lounaita. Olen näistä valtavan kiitollinen ja iloinen. Nämä kaikki ovat sellaista pientä luksuslarppausta pihistelyn keskellä. Blogi mahdollistaa minulle paljon, esimerkiksi monen rakkaan harrastukseni.
Pyrin toimimaan blogin kautta saatujen tuotteiden ja palveluiden suhteen vastuullisesti. En ota kaikkea vastaan mitä minulle tarjotaan ja pyrin kierrättämään tavarat ja vaatteet, joita en enää itse käytä tai tarvitse.
Viime aikoina olen pohtinut kuluttamista vieläkin laajemmin. Haluaisin ostaa vain sellaisia tuotteita, jotka ovat valmistettu vastuullisesti eivätkä kuormita liikaa ympäristöämme. Vielä tämä ei ole täysin mahdollista, mutta tähän suuntaan olen matkalla. Myös kierrättäminen on tullut entistäkin tärkeämmäksi sekä luonnonmukaisen kosmetiikan ja pesutuotteiden käyttäminen. Haluaisin saavuttaa jonakin päivänä sen pisteen, että minun ei tarvitsisi tuottaa lainkaan keinotekoista jätettä taloudessamme.
Pienin askelin kohti parempaa maailmaa. 🙂
Hei Elina!
Mietin tuota vastuullista ostoskäyttäytymistä vs. yhteistyökäyttäytymistä. Saat todella paljon tavaraa “ilmaiseksi”. Että onko se sitten vastuullisempaa ottaa tavaraa ilmaiseksi vastaan ja mainostaa niitä muille kuin olla itse ostamatta. Kun ei tosin tarvi.
Arvostan sinua kyllä, eikä tarkoitus ole olla mitenkään ilkeä. Vilpittömästi ihailen sinun urheilullisuutta, terveitä elämäntapoja ja avoimuutta. Mutta rehellisesti sanottuna, tästä saa sen vaikutelman, että et osta, koska joudut elämään niukasti mutta silti otat paljon tavaraa avosylin vastaan.
Tunnen monta triathlonistia, eikä heillä kellään ole esim. viisiä kuulokkeita. Tosin eivät he bloggaa, eivätkä hanki elantoansa siten. Mutta minusta tässä on ristiriita. Tää ostolakkoilu ei vaikuta miltään eettiseltä valinnalta, vaan taloudelliselta pakolta.
Ei ole tarkoitus loukata. Mutta haluan vain hieman kritisoida, ettei se ilmaiseksi vastaan otettu roju ole sen eettisempää kuin ostettu.
Ja edelleen haluan korostaa että ihailen saavutuksiasi ja hienosti vedit Joroisilla. Kuitenkaan itseään ei kannata huijata. Kirjoitan parhaillaan kandia tästä ekologisuudesta ja eettisyydestä. Sen takia olisi kiva kuulla ajatuksiasi lisää, millä tavalla tämä on vastuullista kuluttamista. Siis että sen lisäksi, että saat ilmaiseksi kaikenlaista, mainostat niitä asioita samalla.
Kiitos kommentistasi ja erityisesti sen rakentavasta tyylistä. Kritiikkisi on täysin aiheellinen. Kuten itsekin postauksessa tähän hiukan ylimalkaisesti viittasin. Tämä on se ristiriita, jonka kanssa elän. Niin kauan kun pidän kaupallista blogia ja elätän blogin kautta itseni, niin kaupallisuus on osa tätä ainakin tässä muodossa miten blogimaailma nyt pyörii. Pyrin kuitenkin muilla valinnoillani kantamaan vastuun kuluttamisesta ja ekologisista valinnoista. Koen, että myös näiden asioiden esiin nostaminen on vastuullista toimintaa sen sijaan, että nolona vaikenisin kaikista epäkohdista.
Hei,
Mielestäni tässä postauksessa juurikin otettiin huomioon, että tilanne ei ole ideaali, mutta että mennään ”pienin askelin kohti parempaa maailmaa.” Muutokset elämässä auttoivat näkemään, ettei sitä tarvitse niin paljon ja että elämä voisi olla ekologisempaa ja vähemmän itsekeskeistä kulutusjuhlaa. Minusta se on hurjan hienoa.
En usko, että yksikään ihminen Suomessa elää luonnon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Suuri osa ihmisistä ei edes välitä, eikä edes yritä. Lisäksi minusta tuntuu, että usein ne, jotka välittävät ja yrittävät, saavat sitten palautetta siitä, että kun ei ollut täydellistä, niin oli ihan huonoa. Näinhän ei ollenkaan ole. Tsemppiä elämäntapaan! Minusta teet hienoa työtä.
Ps. Kiitos myös insta-päivityksistäsi. Tykkään hirveästi seurata sinua, koska vaikutat niin aidolta ja lämpimältä tyypiltä.
Ristiriitojen aallokossahan me kaikki tosiaan elämme. Se on totta. Itsekin tunnen aina vihlaisun kun otan take away -kahvin kerrakäyttömukiin, tai avaan postipaketin missä on enemmän pakkausjätettä kuin sitä mitä on tilattu.
Ihan hyvä että kirjoitat aiheesta. Onhan ihmisiä, jotka ei edes koskaan ajattele ympäristöä ja sitä minkälaisen maailman me jätämme omille jälkipolville ja kuinka kauan tämä pallo sitten tällaisella menolla kestää.
Mutta ei näistä yöuniaan kannata menettää. Mukavaa kesää!
Minusta esim tässä blogissa kerrottu ostoskäyttäytyminen ja sitten tämä yhteistyökäyttätyminen ovat pahasti eriparia. Onko se vaikka kovin vastuullista mainostaa esim. noita Suunnon urheilukelloja, joita sinulla on vuosien varrella ollut todella paljon, mutta olisitko niitä ikinä ostanut ns. omalla rahalla samaa tahtia aino päivittäen uusimpaan malliin? Mitä tapahtuu vanhoille kelloille, jos olisikin omalla rahalla hankittuja tai yhteistyönä saatuja. Kalliiksi tulisi.
On helppo ottaa kivoja kuvia ja kirjoittaa tuotteista positiiviseen sävyyn, mutta jotenkin aidompaa se olisi, kun tuotteet olisivat lähempänä sitä omaa budjettia, johon on varaa ja joita oikeasti joutuu käyttämään sitten vuosikaudet ja tulemaan niiden kanssa toimeen.
Tai kuinka iso hintalappu oli triathlondebyytissä käytetyillä varusteilla, olisitko oikeasti ollut valmis ostamaan ne omilla rahoilla ja sitten lähtemään vähän extempore kokeilemaan thriathlonia. Ihmettelenpä vain.
Kuten sanottua tiedän ja tiedostan tämän ristiriidan eikä minulla ole aikomustakaan sitä kiistää.
Bloggaaminen on tapani elättää itseni ja tähän bisnekseen kuuluu mainostaminen. Sanotko kiinteistövälittäjälle samaan tapaan: “miksi myyt noin kalliita kiinteistöjä, joihin sinulla itselläsi ei ole varaa”? Tai vaatekaupan myyjälle, joka pyrkii ekologisiin valintoihin yksityiselämässä, että tuossa on paha ristiriita ei noin voi toimia?
Triathlondebyytilläni olisi ollut omalla rahalla maksettuna hintalapussa hintana 60 euroa (osallistumismaksu). Olisin selviytynyt kisasta hienosti ilman uudenkarheita 2XU:n varusteita, mutta mielelläni mainostan hyviä ja laadukkaita tuotteita. Kyseisen merkin varusteita löytyy kaapistani, joita olen käyttänyt jo useamman vuoden. Pyrin nimenomaan mainostamaan tuotteita, joita oikeasti uskallan suositella laadukkaina ja kestävinä.
Kerroin Instagramin tarinoissa ajatuksiani tästä aiheesta. Käy katsomassa, jos kiinnostaa: https://www.instagram.com/endorfiinikoukussa/ 😊 Videot näkyy vielä huomisaamuun saakka.
Hei Elina!
Pakko kommentoida tähän, koska saamasi kriittiset kommentit ovat niin hämmentäviä. Harrastat erittäin kunnianhimoisesti ja monipuolisesti liikuntaa ja se on syy, miksi olen aikanaan päätynyt seuraamaan blogiasi, nyttemmin myös instragramia. Minä olen kyllä ymmärtänyt, että bloggaaminen on sinulle myös työtä, ettet ihan hyvää hyvyyttäsi kerro tuotteista, tilaisuuksista ja liikuntamahdollisuuksistasi. Kiitos siitä! Minä olen nimenomaan ostoskriittinen ihminen ja haluan etsiä juurikin tällaista kokemusasiantuntijan tietoa tuotteista, ennen kuin teen omaa ostopäätöstä. Luotan enemmän samalla tavalla liikkuvaan ja kokemuksiaan hiemaan vapaammin puntaroivaan aktiiviseen harrastajaan kuin vaikkapa urheiluliikkeen myyjään, jonka tieto tuotteesta saattaa perustua lähinnä myyntiedustajan briiffaukseen. Kerralla onnistuneella ostopäätöksellä säästetään aikaa, rahaa ja luontoa.
Olet positiivinen ja upea tyyppi! Ja onnea Joroisista, sinne ei todellakaan mennä pelkästään blogia kirjoittamalla 😉
Kiitos Päivi! Tosi kiva kuulla. Olenkin pitänyt lukijoitani fiksuina, jotka toivottavasti ymmärtävät, etten halua yllyttää ylenmääräiseen tuhlaamiseen, vaan juurikin tarjota apua ostopäätökseen silloin, kun tarve kyseiselle tuotteelle tai palvelulle on. Olen myös toivonut ja uskonut, että arvoni välittyvät kaiken taustalta.
Kiitos myös ihanasta palautteesta! 🙂