Vihdoinkin ulkotreenikausi on täällä! Tuntui ihanalta palata taas yleisurheilukentälle treenaamaan. Kyllä ulkotreenit aina sisätreenit voittaa. Salilla tulee käytyä kesälläkin, mutta ainakin kaksi treeniä viikossa tulee tehtyä ulkona, jos työmatkaliikkumisia ei lasketa.
Tämän päivän treeni alkoi pyöräilemällä työpaikalta kentälle. Sen jälkeen venyttelin hieman ja tein vähän liikkuvuutta. Olen vihdoinkin ottanut tämän tavaksi, tosin mua aina muistutetaan ja patistellaan tähän. 😉 Jännästi kroppa pysyy vetreämpänä ja vammat vähäisempänä venyttelyn avulla.
Tämän päivän treeni sisälsi vetoja, erilaisia loikkia ja hyppyjä ja vähän vatsoja kuntopallon avulla. Treenin jälkeen otimme nämä kuvat ja eikä meinannut enää oikein loikat ja hypyt irrota. Viimeistään kotiin pyöräillessä tajusin, että jaloista on kaikki mehut pois. Tämän tyyliset treenit tekee varmasti tosi hyvää juoksulle erityisesti polkujuoksua ajatellen. Polkujuoksussa on hyötyä yhden jalan tehoista ja parantuneesta koordinaatiosta.
Mun heikkoudet näkyy tämän tyylisissä harjoituksissa erityisen selvästi, koska en ole lapsena tehnyt mitään ohjattua koordinaatiotreeniä tai mitään muutakaan kehonhallintaa vaativaa. Lapsena juoksin, pyöräilin, hiihdin ja uin, mutta tein tuota kaikkea ilman minkäänlaista ohjausta. Huomaan turhautuvani sellaisissa harjoituksissa, joissa olen huono. Toisaalta mun tekee mieli yrittää enemmän. Tehdessä tajuan puutteeni ja koitan parantaa kerta kerralta.
Tämän treenin, kuten kaikki muutkin viime ajan treenit paitsi juoksutreenit, on suunnitellut rakas mieheni. Itse suunnittelen edelleen juoksutreenini, muut treenit on Ramin käsialaa.
Ensin juoksin 6 x 100 metrin vetoa rennon kovaa.
6 x 20 metriä askelkyykkykävelyä kävelypalautuksilla.
Pohjehyppyjä 6 x 20 metriä kävelypalautuksilla. Tämä liike on mulle erityisen vaikea, kuten kuvasta ehkä näette. Liike pitäisi tehdä suorin vartaloin pohkeilla ponnistaen ylös ja eteen. Tässä kuvassa olen vielä omaan tasooni nähden hyvässä asennossa. En osaa ottaa voimaa pohkeista ja ohjata sitä voimakkaasti ylös, vaan mun liikehdintä näyttää aika erikoiselta nykimiseltä.
6 x 20 metriä yhden jalan hyppyjä niin korkealle kuin mahdollista ja tavoitteena saada hyppäävän jalan kantapää osumaan pakaraan. (Ei toivoa.) Toinen jalka on siis koko ajan koukussa eikä osu maahan kertaakaan. Kävelypalautukset.
6 x 20 metriä hyppyjä tasajalkaa kävelypalautuksilla. Näyttää ja kuulostaa helpolta, mutta sykkeet hakkaa aivan tapissa.
6 x 20 metriä loikkaa vuorojaloin, jälleen kävelypalautuksilla.
Ennen tätä liikettä heitin 20 x 2 kilon palloa sivulta eteen niin kovaa kuin mahdollista.
Viimeisenä liikkeenä pallon heitto jalkojen välistä ylös räjähtävästi niin korkealle kuin mahdollista. 20 kertaa.
Oon katsonut vastaavia treenejä usein sivusta ja ajatellut, että näyttääpä kivalta ja helpoltakin. Sitä se ei ole. Kokeilepa ja tule kertomaan miten meni? 🙂
Ps. Suhtauduin noihin Under Armourin Gemini 2 kenkiin hieman varauksellisesti, mutta ne tuntuvat hyviltä vaikkapa näissä treeneissä. Pitkää lenkkiä en ole vielä uskaltanut juosta näillä, koska en ottaa pienintäkään riskiä saada penikkatautia.
Oi kiitos kun jaoit tän treenin! Juuri jotain tällästä hyppytreeniä oon kaivannu juoksutreenien lomaan. Itellä on kaikki päässy unohtumaan nuoruuden yleisurheiluajoilta, en muistanu noita kinkkoja ollenkaa:)
Kiva kuulla, että tästä on iloa! 🙂 Jos kokeilet treeniä, tuu kertomaan miten meni? 🙂
Huikea reeni! Tuli ihan lapsuuden yleisurheilutreenit mieleen! Täytyy päästä kokeilemaan, kiitos että jaoit sen! 🙂
Ps. Ihan mahtavia kuvia!
🙂 Mä en taas oo lapsena tehnyt mitään tällaista. Mulle tämä treeni oli haastava monilta osin. 🙂
Kiitos, kiva saada palautetta, varsinkin, jos postaus on mieleen. 🙂
Tutulta näyttää ja kuulostaa. 🙂 Itsellänikään ei ole nuoruustaustaa tällaiseen treeniin, mutta nyt juoksuharrastuksen myötä olen ottanut tekniikat ja koordinaatiot viikko-ohjelmaani. Niin vain hypin ja loikin nuorten junnuyleisurheilijoiden joukossa omalla omintakeisella tyylilläni.
Yläviitonen! 🙂 Hyvä me – omintakeisella tyylillä eteenpäin. 🙂