En muista tätä harrastaneeni kauheasti aiemmin. Viime kuukausina tämä hämmentävä uusi tunnepurkauksen muoto on tullut elämääni. Olen itkenyt, koska rakastan niin paljon. Olen itkenyt, koska on niin hyvä olla. Itkenyt, koska elämässä on kaikki hyvin. Itkenyt onnentunnetta. Ennen en itkenyt juuri koskaan, nykyään liikutun pienistäkin asioita. Tänään lounastauolla menin katsomaan videoita käsivarren lapin vaelluksista. Sieltä se yllätti takavasemmalta – itku. Olen niin onnellinen, että vihdoinkin pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani. Pääsen erämaahan, viikoksi luontoon. Pääsen sinne parhaan mahdollisen retkikumppanin kanssa – oman rakkaan miehen.
Tämä viikko on aivan järkyttävää kiirettä töiden saralla. Reissuvarusteet on kuitenkin lähestulkoon kaikkia pieniä yksityiskohtiakin myöten valmiina. Tänään pakataan rinkat!
TÄÄLLÄ liikkuvaa kuvaa Kilpisjärveltä! ❤️
Ihanaa, Elina, miten onnellinen olet nykyisin. Se todellakin välittyy lukijoille! 🙂 Vaellus kuulostaa huikelta!! Kilpisjärvi on niin kaunis, mutta Saanalla vaelteltua lukuunottamatta en ole sielläpäin vaellellut. Teille tulee niin huippu reissu 🙂 Olis kiva kuulla enemmän suunnitelmia.. varusteista, kestosta, reitistä yms.!
❤️ Kiitos Hanna! Olisi muuten edellenkin mahtava joskus mennä yhteislenkille. 🙂
Reitti on meillä vielä jokseenkin auki, koska ei uskalleta kovin yksityiskohtaisesti suunnitella. Tämä on meidän ensimmäinen pidempi vaellus. 🙂 Mutta vaelluksesta tuun varmasti kirjoittamaan mooonta postausta ja videokuvaakin on tarkoitus kuvata erämaasta. Muita toiveita ja kysymyksiä saa tietysti esittää. 🙂
Onni on ihanaa <3!
Mukava nähdä kuvia teidän retkeltä, Lappi on kaunista seutua :)!
Niin on. ❤️
Mä en jaksa enää yhtään odottaa, että pääsen perille ja kuvaamaan ja nauttimaan olostani.