Olen ihaillut pitkään niitä ihmisiä, jotka heräävät aikaisin aamulla ja saavat paljon aikaiseksi. Aamupalapöydässä Instagramia selaillessa monesti tulee pieni pettymyksen pistos itselle, kun katsoo esimerkiksi Heidin aamupäivityksiä. Kahdeksan aikaan aamulla hän on usein jo suorittanut treeninsä ja loihtinut itselleen herkullisen aamupalan. Itse siinä kuivaa sämpylää natustaessa miettii, miten hän tuon kaiken tekee. 😀 Jokaisella ihmisellä on luontainen rytmi ja omat tavat toimia. Kaikki eivät ole aamuihmisiä eikä tarvitsekaan olla, mutta tässä säntillisen miehen kanssa eläessä on tullut huomattua, että jännästi nukkumaanmenoajalla on suuri merkitys siihen moneltako jaksaa herätä ja kuinka virkeänä.
Viime viikolla heräsin useampana aamuna kuudelta tai jopa ennen kuutta. Tiistaina testasin kello viiden herätystä, sillä menin testaamaan Lean In Five Weeks Challengen aamutreenejä. Täytyy sanoa, että aamuissa todella on taikaa. En tiedä tuleeko se siitä itsensä ylittämisen fiiliksestä, kun kerrankin herää aikaisin, vai siitä kun kadut on tyhjät ja näkee kun luonto vähitellen herää uuteen päivään. Mä olin koko tiistaipäivän hyväntuulinen.
https://youtu.be/AGQDJxRvcwc
Tiistaille sattui kaunis aamu. Aurinko nousi hiljalleen syventäen taivaan sinistä väriä. Hietsussa oli rento ja iloinen treenijengi valmiina rääkkiin. Itseäni hieman jännitti. Instagramista olen näidenkin tyyppien meininkiä seurannut ja katsonut, miten ne siellä vääntää hymy huulilla. Ei ollut feikattua se meininki. Hauskaa, kannustavaa, erilaista oli LIFW-treenit. Oli kiva päästä kokeilemaan. Porukalla treenaamisessa on se hyvä puoli, ettei viitsi lintsata ja luovuttaa. Haluaa tehdä kunnolla ja loppuun asti.
Ehkä minustakin tulee vielä aamuihminen. Olenhan jo oppinut menemään ajoissa nukkumaan. Se on alku.
