Sipoonkorpi Trail

Tänään oli elämäni ensimmäinen polkujuoksukilpailuni. Olin matkalla kisapaikalle Kuusijärven ulkoilualueelle, kun kännykkäni tuli Heidiltä viesti “moneltako se kisa alkaa, mun tekis mieli tulla juoksemaan”. Kisaan oli aikaa reilu tunti ja jälki-ilmoittautuminen oli sulkeutumassa ihan hetken kuluttua. Naputtelin viestin, että kohta alkaa, mutta tänne vain, mä ilmoitan sut mukaan. 😀 Heidi oli ihanan spontaani ja riuhtaisi itsensä yökkäreistä trikoisiin ja aamupalapöydästä käytännössä suoraan pelipaikoille. 😀

Oli tosi kiva saada juoksukaveri ja juurikin Heidi, koska tiesin hänen olevan mua paremmassa juoksukunnossa, niin saisin samalla kiriseuraa. Heidi saapui paikalle ehkä puoli tuntia ennen starttia. Hölkättiin nopeasti lämpöä kroppaan ja parit dynaamiset venytykset ja sitten viivalle. Mun jännitys hellitti siinä samalla kun Heidi tuli seuraksi ja naureskeltiin hänen äkkilähdölleen.

Juoksu tuntui heti alusta asti hyvältä. Ensimmäinen kilometri taisi olla hiekkatietä, jonka jälkeen pääsimme ihan rehellisesti polulle. Olin aivan onnesta soikeana. Loikittiin mutaisten kohtien yli, kiveltä toiselle ja pompittiin juurakoiden yli. Olen sanonut ennenkin, mutta sanon taas – juoksu polulla on aivan eri asia. Ihan eri laji. Oon ihan rakastunut tähän!

Juoksimme rennosti ja fiilistellen. Pysähdyttiin välillä ottamaan kuvia ja juteltiin koko matkan. En paljoa kelloa vilkuillut, mutta jokaisen kilometrimerkin kohdalla hämmästelin, että miten tämä menee näin nopeesti. Olin jotenkin varautunut, että polulla juokseminen olisi jotenkin tuplasti hitaampaa. Hitaampaa se toki oli verrattuna tasaiseen maastoon, mutta yllättävän rivakasti me vilistettiin. Meidän suut kävi koko matkan, ei paljoa hiljaisia hetkiä ollut. 🙂

Tulimme käsi kädessä maaliin ajassa 1:07:53 ja sijoituimme naisista jaetulle neljännelle sijalle. Ei ollenkaan huono tuollaiseksi rennoksi vauhtikestävyyslenkiksi. Parasta oli kuitenkin itse juoksu ja fiilis. Mä rakastan juoksemista! Vihdoinkin juoksu kulkee! Kyllähän se tekee onnelliseksi.

Mulla (meillä) oli jalassa uudet Zero Pointin kompresisotrikoot ja molemmat todettiin juoksun jälkeen, että hyvät oli. Ennen juoksua tuntui, että alkaakohan trikoot valumaan jalassa, mutta ei ollenkaan. Edelleenkin lämmin suositus Zero Pointin tuotteisiin. Oon tykännyt kyllä kaikista. Sit nuo Salomonin Speedcrossit toimi hyvin niille suunnitellussa maastossa. Maasto oli paikoitellen todella liukasta – märkä kallio, sammal, liukkaat pitkospuut… Melkein olisi voinut olla nastat alla. Mä veikkaan, että nämä tossut tulee olemaan kovassa käytössä ensi kesänä. Sen verran pahasti tämä laji nyt kolahtaa. Juuri nyt tuntuu, etten juokse tasaisella enää ollenkaan.

Suosittelen myös tuota Sipoonkorpi Trail -tapahtumaa. Ihanan lämminhenkinen tapahtuma. Osallistumismaksuun (30 euroa/21 km ja 25 euroa/10 km) kuului rantasauna. Seuraava kisa juostaan lokakuun 3. päivä.

Ps. Lenkin data löytyy täältä.