Ensikosketus partiolaisuuteen

Lähdin perjantaiaamuna aikaisin elämäni ensimmäiselle bloggaajamatkalle. Suuntana oli Turun Kemiönsaaret, jossa järjestettiin Partiomestari 2014 -kilpailun kuvaukset. Partiomestari-ohjelma tulee telkkarista ulos 1.9.2014 YLE TV2.

Innostuin tästä blogimatkasta heti kutsukirjeestä lähtien ihan älyttömästi. Muhun kolahti eniten se, että sain ottaa matkalle mukaan esikoiseni. Jo kutsukirje sai mut liikuttumaan kyyneliin ja sama fiilis säilyi reissun ihan loppumetreille asti. Toivottavasti osaan kuvailla nämä fiilikset teille sinne ruutujen toiselle puolelle niin että se välittyy. 🙂

Tässä pieni teaser, mistä ohjelmassa on kyse.

Lähdin matkaan täysin avoimin mielin. Mulla ei ollut mitään käsitystä mitä partio ja partiolaisuus on. Mulla ei ollut edes mitään kliseisiä mielikuvia partiolaisten solmujen tekemisestä. Olin jotenkin kuvitellut, että partiolaisuus on jollakin tasolla hengellistä toimintaa ja tiesin, että partiolaiset käyvät retkillä metsässä, mutta tässäpä oikeastaan kaikki mitä partiolaisuudesta “tiesin”. Bussimatkalla Helsingistä Kemiönsaarille valloittava Inna-Pirjetta kertoi meille partiolaisuudesta ja siitä mitä Partiomestari-ohjelmassa on meneillään. Innostus kasvoi ja jännitys tiivistyi. Saimme kaikki omat partiohuivit Scout Scarf Dayn kunniaksi ja sidoimme ne juhalallisesti kaulaan. Tai en mä tiedä miltä muista bloggaajista tuntui, mutta minulle se oli jotenkin hieno hetki. Elämäni ensimmäinen partiohuivini.

Saavuimme Kemiönsaarelle johonkin metsätien mutkaan bussilla, josta jatkoimme jalkapatikalla leiriin. Bloggaajakollegoina mukana oli ensimmäisenä päivänä Sofia, Elsa, Leila, Hanne, Katja ja Satu. Aivan ihania ihmisiä jokainen! Jännä, miten näin erilaisista blogeista oli saatu kasattua niin samanhenkinen jengi. Toisena päivänä mukaan liittyi vielä kaksi bloggaajaa, mutta toisesta päivästä kerron toisessa postauksessa.

Veimme matkatavaramme meille valmiiksi pystytetyn telttakylän reunalle. Minä epäluuloinen kaupunkilainen kysyin, että tähänkö jätämme vain kameralaukut, tietokoneet ja kaikki vartioimatta. Inna-Pirjetta sanoi hymyillen, että joo, ei täällä kukaan varasta. 🙂 Myöhemmin jätin puhelimeni ja tietokoneeni vartioimatta latautumaan milloin minnekin missä vaan oli pistorasia.

Leiriin asettauduttuamme saimme heti aamupäivävälipalaa. 😀 Partiolaiset eivät ainakaan pääse nälkiintymään, nimittäin ruokaa oli tarjolla seitsemän kertaa päivässä. Erityisen kiitollinen olin siitä, miten huolellisesti esikoiseni keliakia oli huomoitu. Iso kiitos keittiömestareille tästä! Välipalaa syödessämme saimme jutella karismaattisen tutkimusmatkailijan Pata Degermanin kanssa, joka kertoi meille uskomattomista seikkailuistaan Etelämantereella ja ties missä autioilla saarilla. Hurjia kokemuksia aivan käsittämättömissä olosuhteissa.

Tässä maistiainen Patrick “Pata” Degermanin seikkailuista.

Sitten pääsimmekin tutustumaan partiolaismeininkeihin ja pääsimme myös seuraamaan tuotannon touhuja kulisseista.

Yhden kisatehtävän kuvaukset.

Partiolaisten suuri suosionosoitus on pyörittää huivia pään yläpuolella.

Lähiömutsi Hannen suloinen tytär

Tyttäreni tapasi idolinsa Ronja Salmen. Selfie oli tietysti otettava ja lähetettävä heti pikkusiskoille. Ronja on kyllä minunkin mielestäni valovoimainen persoona.

Bloggaajavartio vasemmalta oikealle. Ylärivi: Katja (Skimbaco), Hanne (Lähiömutsi), minä, Inna-Pirjetta (reissun järjestäjä), Sofia (Fitness Führer), Viivi (Elsan mukana). Alarivi: Hannen tytär, minun tytär, Elsa (Oi mutsi mutsi), Satu (Destination Unknown) ja Leila (Pihin naisen elämää).

Meille oli varattu iltapäivän saunavuoro, jonka hyödynsivät vain Hanne ja pikkutytöt. Muut jätimme väliin, koska seuraavaksi oli vuorossa suunnistusta, eli hikoilua. Tyttöjen saunoessa ja uidessa minä latasin akkuja saunan edessä havunneulaspedillä ja kännykän akku omaansa köysivyyhdessä.

Seuraavaksi vuorossa oli suunnistusta. Huikean jännittävää seurata kilpailua, kun helikopterikamerat pörräsivät ympärillä ja kilpailijat olivat ihan sähköistyneitä jännityksestä. Itsekin pääsimme kokeilemaan sitä fiilistä. Minä muodostin joukkueen tyttäreni ja hänen uuden ystävänsä Viivin kanssa. Juoksimme ihan tosissamme etsimässä rasteja metsikössä sammaleen pölistessä. Tytöillä meinasi viimeisen rastin puuttuessa loppua puhti, mutta pääsimme hyvällä tsempillä maaliin. Tätä tehtävää suorittaessa pääsimme seuraamaan suunnistuksen maailmanmestarin Mårten Boströmin työskentelyä. Wau mikä vauhti ja tekniikka! Oli upea seurata!

Tytöt saivat Ronjan nimmarin.

Loppuilta istuttiinkin nuotion ääressä rupattelemassa. Ensin paistettiin ahvenfileitä ja myöhemmin lettuja. Illan hämärtyessä kävimme vielä saunomassa ja uimassa uskomattoman lämpimässä merivedessä. Lopuksi kömmin yksin omaan telttaani, nimittäin tyttäreni antoi minulle omasta teltastaan häädöt. Hän kelpuutti telttakaverikseen uuden ystävänsä Viivin. Nukahdin omassa teltassani onnellisena ja liikuttuneena päivän kokemuksista ja kohtaamisista.

Kirjoitan partiolaisuudesta vielä ihan oman postauksensa. Luvassa myös huikean Turku-päivän postaus ja postaamista odottaa myös koko perheen reissu Vierumäen Flowparkiin. Pysykää kyydissä. Jos haluatte, että kirjoitan partiolaisuudesta ja tästä reissusta lapseni silmin, niin voitte jättää kommenttiboksiin kysymyksiä hänelle esitettäväksi.

Partiomestari-reissun meille bloggaajille järjesti Innastus.