Edellisessä postauksessa kerroin Partiomestari 2014 -kilpailun kuvauksista ja siitä mitä näimme kuvasten kulisseissa. En kuitenkaan kertonut lähimainkaan kaikkea. Partio ja partiolaisuus teki minuun vaikutuksen. Se, minkälaista välittämistä, toisten kunnioittamista, luonnon kunnioittamista ja sitä ilmapiiriä Kemiönsaarella koin, oli jotenkin ainutkertaista.
Partiolaisten arvomaailma oli aivan ilmeisen selvää, kun leirissä oli viettänyt muutaman tunnin. Meidät otettiin avosylin vastaan. Saimme osaksemme lämpimiä hymyjä, iloisia tervehdyksiä ja uteliaita kysymyksiä. Tuli tervetullut olo! Jokainen tuntui olevan täydellä sydämellä mukana.
Vaikka kyseessä oli kilpailu, niin jokainen joukkue tuntui kannustavan vilpittömästi toisiaan. Näin illalla tilanteen, jossa poika kaatui pyörällä ja loukkasi jalkansa. Tilanne ei ollut kovin vakava, mutta poika sai heti ympärilleen useita auttavia käsipareja, välittämistä ja tietysti ensiapua. Kyllähän partiolainen osaa. Kylmäpakkaus ilmestyi jonkun laukusta, huivi otettiin kaulasta sitomista varten ja toinen keskittyi henkiseen tsemppaamiseen. Minä osallistuin auttamiseen laittamalla pyörän kettingit takaisin paikoilleen. Joku ihana pieni partiolaistyttö katsoi operaatiota ihaillen ja kysyi mistä olen moisen taidon oppinut. Liikutus! En tiedä mikä tässä kaikessa sai minut niin haltioitumaan. Ehkä se ilmapiiri ja koko se paketti – ympärillä kuohuva meri, korkeat männyt, joista kuului lapsuudesta tuttu tuulen kohina ja kaikki ne ystävälliset ihmiset.
Tähän kaikkeen yhdistettynä vielä luonto, kädentaidot, ryhmätyötaidot, metsässä oleminen… Kuinka hieno harrastus! Mulle tuli halu olla osa tätä kaikkea. Harmitti, kun olen jo aikuinen, enkä pääse enää osaksi tätä. Harmittelin asiaa ääneen, niin sain kuulla, että kyllä aikuisetkin voivat liittyä partioon. Minä todella aion liittyä ja samalla ilmoittaa kaikki tyttärenikin partioon. Olen ihan varma, että he pitävät siitä. Ainakin reissussa mukana ollut esikoinen vaikutti silminnähden nauttivan leirielämästä.
Partiotoiminnan arvoista nostaisin yhden itselleni tärkeän asian.
Toimintaan voi osallistua etniseen tai kulttuuriseen taustaan, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, toimintakykyyn, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun, seksuaaliseen suuntautumiseen tai katsomatta.
Tietoa partiosta
Partioon liittyminen
Oletko sä ollut partiossa? Miten olet kokenut partiolaisuuden? Minkälaisia ennakkoluuloja sulla on partiosta? Kerro kokemuksesi partiosta. Mua kiinnostaa hirveästi. 🙂
Partio on paras harrastus, mitä voin vain keksiä! Jokainen voi harrastaa sitä kuten parhaaksi näkee; osa voi käyttää urheilullisuuttaan valttina, toinen ATK-taitojaan. Olen itse ollut partiossa nyt 15 vuotta ja jos joskus lapsia siunaantuu, niin toivon, että hekin pääsevät osaksi tätä hienoa yhteisöä ja voisimme yhdessä puuhastella partion parissa. Mä olen aktivoitunut partiossa uudestaan nyt parin vuoden sisällä muutaman hiljaisvuoden jälkeen, aikuisiällä siis reipastuin uudestaan 🙂 Lapsena ja teininä partion parissa tuli vietettyä lähes tulkoon kaikki viikonloput. Ihan mahtavaa kuulla, että te innostuitte touhusta ja kipinä tarttui!
Niin on ja mä vasta nyt ymmärrän sen!!
=) Hauska tuo pikkuihminen sydänpöksyissään.
Hän on ihan ylisöpö!
Olin partiossa koko ala-asteiän ja seiskankin, vaikken enää viikottaisiin kokoontumisiin päässyt anna tapion koulun vuoksi. Siinä kiinnostus vähän lopahti, mutta nyt lukion jälkeen kaipuu takaisin toimintaan on kova.
Parasta partiossa on yhteishenki, ketään ei syrjitä vaan kaikki otetaan joukkoon mukaan. Sitä kaipaan eniten, leirit sekä leirinuotiot ja kaikki huudot.. Niiin ikävä!
Ehkä sitä tässä kaverin kanssa liitytään takaisin. Ehkä pakko, niin ihana harrastus! 🙂
Samaa mieltä. Parasta partiossa on se suvaitsevaisuus.
Kannattaa ehdottomasti liittyä uudestaan.
Partio on kyllä hieno ja tavattoman monipuolinen harrastus! Olin itse partiossa vielä lukiossa. Sen jälkeen harrastus jäi ajanpuutteen takia, mutta välillä olen miettinyt, että ehkä vielä joskus. Varmaan ainakin sitten, jos joku ystävistä liittyisi taas mukaan.
Partio kasvattaa kunnioittamaan luontoa ja liikkumaan siellä luontevasti, opettaa monenlaisia hyödyllisiä taitoja ja vastuuntuntoa sekä tarjoaa mielekästä tekemistä.
Mulle jäi tosi paljon hyviä muistoja kaikesta koetusta. Lisäksi jäi paljon tuttuja ja muutama erittäin hyvä ystävä. Pääsin partion kautta muun muassa purjehtimaan, kalliokiipeilemään, retkeilemään meloen ja tekemään muutenkin paljon sellaisia asioita, joihin en muuten olisi päätynyt. Yhdellä vaelluksella teltan oven takana toljotti aamulla lehmä, toisella pakenimme myrskyä vanhaan rakennukseen Viron maaseudulla. Pieniä hauskoja tarinoita riittää vaikka kuinka.
Ja se tunnelma on aina aivan ainutkertainen! Viimeksi tänä kesänä olen haikeana kaipauksella muistellut kaikkia niitä mahtavia hetkiä iltanuotion ääressä tai ylipäätään hyvässä seurassa niin pienemmillä kuin suuremmilla leireillä.
Suosittelen todella lämpimästi! Jos joskus saan omia lapsia, aion ainakin tarjota heille mahdollisuutta harrastaa partiota. Ja ehkä sitten tosiaan itsekin liityn uudelleen.
Ihana kuulla. Ei se mun fiilis toiminnasta huti mennyt. Ei ihme, että tykästyin. 🙂
Ehdottomasti kannatan partioon liittymistä aikuisena! Itse olen ollut partiossa 7-17 vuotiaana, ja jotenkin se vaan jäi. Nyt oman lapsen mukana olen aktivoitunut uudestaan ja se antaa kyllä niin todella paljon. Aivan mahtavia ihmisiä joista on tullut läheisiä ystäviä, ulkoilua, lasten kanssa touhuamista, itsensä kehittämistä. Hurjasti sisältöä elämään olen saanut partiosta, kiitos siitä kaikille sen mahdollistaneille.
Kiitos kannustuksesta, kyllä mä tosiaan aion liittyä itsekin partioon.
Kiitos kivasta tekstistä. Aloitin partioharrastuksen 18-vuotiaana, 7 vuotta siis takana enkä vaihtaisi pois. Luen tätä kotimatkalla leiriltä, täällä tunnelmia:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/08/04/galileo-part-2/
Okei! Sä oot siis aloittanut aikuisena! 🙂 Kiva kuulla.
Kivannäköinen blogi sulla! 🙂
Ihanaa, että olet innostunut partiosta! Partsailu on aivan mahtava harrastus. Mukana – metsässä, leireillä, suklaanmaistajaisissa ja makuupussimaratooneissa – on tullut pyörittyä 20 vuotta aktiivisesti ja välillä taustajoukoissa. Opiskeluaikoina uudet, samanhenkiset ja ihan erilaiset ihanat ihmiset tulivat elämääni opiskelijapartiolaisten kautta ja ryhmätyö- ja johtajataitoja on tullut opeteltua vetäessä ryhmiä 7-14 vuotiaille. Parhaita muistoja ovat 5 päivän mittainen leiri, jolla satoi ja naurettiin kippurassa joka ikinen päivä, 10 päivän Amazing Race tyyppinen vaellus Ranskassa isolla aikuispartiolaisporukalla (itse vaellus pareittain, muu kiertely maassa porukalla), melontaretket ja useat iltanuotioilla vietetyt hetket laulaen ja tuijotellen nuotiota tai yllä avautuvaa tähtitaivasta. Tai ehkä sittenkin parasta on, että kaikki saa kokeilla kaikkea. Vaikka ei olisi se porukan paras jossain jutussa niin se ei haittaa.
Jossain aiemmassa postauksessa mainitsit, että haluaisit tyttöjesi osallistuvan purjehdusleireille.. Ehkä teiltä löytyy joku mahtava meripartio porukaa sieltä vierestä? http://www.partio.fi tai http://www.paakaupunkiseudunpartiolaiset.fi voisi löytyä lippukuntia, joihin olla yhteydessä. Tervetuloa mukaan vain!
Pystyn ihan kulkemaan palan matkaa mukanasi lukiessani tekstiäsi. Olen jo yli 40 v ja yhä vaan partiossa, tosin jossain vaiheessa harrastuksesta tuli elämäntapa. En vaihtaisi yhtään partiomuistoani pois vaikka ei ne kaikki ole olleet ihan lempeää metsän tuoksua ja iloisia ilmeitä. Yhdessä partioystävien kanssa hirmu-ukkonen raesateineenkin on este joka voitetaan toisia tsempaten.
Partiossa on tilaa kaikille, tervetuloa mukaan… Ehkä tavataan seuraavalla suurleirillä 🙂
Kiva lukea kokemuksistasi! Olen itse ollut partiossa nuorempana, siinä 10-15-vuotiaana ja pidin kovasti. Jo lapsuuden perheeni harrastuksiin kuului muutenkin luonnossa liikkuminen, retket ja purjehdus, joten siinä mielessä partiossa ei ollut minulle mitään ‘ihmeellistä’. Niiltä ajoilta, retkiltä ja leireiltä on vieläkin mukavia muistoja, vaikka en enää vanhempana ole ollutkaan mukana toiminnassa. Uskon, että ainakin minussa tietynlainen reippaus, aktiivisuus ja rohkeus kehittyi sen harrastuksen myötä. Partiossa keskitytään muuhun kuin ulkoisiin seikkoihin ja varsinkin tytöille voi olla kasvattavaa saada vähän vastapainoa sellaiselle ‘prinsessa ja top model’-ideologialle, jota heille niin kovin herkästi tyrkytetään.
Omat molemmat lapseni (10 ja 13 v) ovat meripartiossa ja tykkäävät siitä hurjasti. He haluavat aina leireille ja retkille. Joku tuossa ylempänä taisi meripartion jo mainita, ja myös minä suosittelen meripartiota sinulle ja tytöillesi rakkautenne mereen ja purjehdukseen tuntien 🙂 Siellä oppii yleisten partiotaitojen lisäksi veneilyyn liittyviä juttuja, kuten merimerkkejä, navigointia, veneen käsittelyä jne. Meillä se ainakin tukee hienosti perheen yhteistä innostuksen kohdetta ja olen ajatellut, että se saattaa kantaa esim. murrosiän kapinoinnin yli niin, ettei into purjehdukseen lopu, kun sitä pääsee tekemään omanikäisten kanssa, eikä vain omien kalkkisvanhempien ‘pakottamana’ 😉
Mukavaa matkaa partion maailmaan!
Olen ollut partiossa jo pienestä pitäen. Kymmenen vuoden jälkeen pidin tauon, mutta nyt lyhyen paussin jälkeen huomasin kaipaavani takaisin. Lämpimät muistot palasivat mieleeni ja suunnittelen jo seuraavaa leiriä kavereiden kanssa.
kuvasi ovat kivoja:) mitä kameraa käytät?
Partio on ehdottomasti paras harrastus! Aloitin harrastuksen 7-vuotiaana ja nyt olen 21 ja edelleen aktiivisesti mukana toiminnassa. Olen siis ollut partiolainen 2/3 elämästäni. Partiossa tutustuu moniin erilaisiin persooniin ja partiossa kaikki hyväksytään sellaisena kuin ovat. Ystävystyminen partiossa on helppoa ja olen saanut monia rakkaita ystäviä juuri partion kautta. Arvokkaimpana partion tuomana taitona pidänkin juuri vuorovaikutustaitoja. Lisäksi luonnon läsnäolo harrastuksessa tarjoaa lapsille mahtavat mahdollisuudet tutustua kotimaamme uskomattomaan luontoon ystävien kanssa. Partio kasvattaa lapsista ja nuorista oivaltavia yksilöitä, jotka osaavat toimia ryhmässä tukien toisiaan.
Partion kautta pääsee tekemään kaikenlaista hullua ja hauskaa! Myös aikuisille on tarjolla kursseja meripelastuksesta kalliokiipeilyyn. On myös mahdollista lähteä ulkomaille partion kautta esimerkiksi vaelluksille tai kehitysaputyöhön Senegaliin.
Suosittelen ehdottomasti partioharrastusta ja se sopii hyvin koko perheelle! Monissa lippukunnissa kaivataan aikuisia käsipareja auttamaan viikkotoiminnassa, leirimuonituksessa tai vaikka puiden hakkaamisessa kololla. Partiossa saa osallistua juuri sen verran, kun haluaa. Itselleni partioharrastuksen suola on lasten vilpitön ilo yhdessä tekemisestä. Myös leirit ja retket ovat kaikki ainutlaatuisia ja seuraavaa reissua odotetaan aina malttamattomana koko lippukunnan kanssa.
Mikään ei voita leirinuotiota, tikkupullan tuoksua ja partioystävien seuraa tähtien tuikkiessa pimeällä taivaalla.
Ihana kun kerroit kokemuksiasi. 🙂 Vahvistaa entisestään ajatusta siitä, että haluan olla osa partiolaisuutta.