Terveisiä mereltä!

Lähdin maanantaina tyttöjeni kanssa merelle. Tätä olin odottanut ja nyt se vihdoin toteutui. Purjehdukset ovat mulle aina kesän kohokohtia. Olemme äitini purjeveneen kyydissä. Ensimmäisenä päivänä purjehdimme lyhyehkön totuttelupurjehduksen Espoosta Porkkalanniemeen. Ilma oli helteinen ja lapset sopeutuivat hetkessä vene-elämään.

Auringonlasku Porkkalanniemessä

Seuraavana aamuna kello herätti hieman ennen auringonnousua, neljältä. Kirvelevin silmin kävelin maihin vessaan ja aamupesulle, jonka jälkeen laittelin nopeasti aamupalat valmiiksi, köydet irti ja sitten purjehtimaan kauniseen valkenevaan aamuun. Nyt veneen nokka osoitti Suomenlahden vastakkaista rantaa. Olimme ehtineet juuri syödä aamupalat ja nostaa purjeet, kun keulapiikistä könysi ylös keskimmäinen pikku purjehtija, joka halusi myös päästä nauttimaan kauniista aamupurjehduksesta. Muut tytöt nukkuivat lähes kymmeneen. Purjehdus meni uskomattoman hyvin ja rauhallisesti, vaikka vauhti oli aika mukava leppoisassa sivumyötäisessä. Rantauduimme Viron Pirita-satamaan yhden jälkeen iltapäivällä.

Tällainen uninen muru kajuutasta nousi tarkistamaan tilanteen.

Sama tyyppi nukahti aamupalan jälkeen uudestaan. Keskimmäinen pikku purjehtija, joka heräsi ensimmäisenä, ei meinannut millään malttaa nukahtaa uudestaan. Bongasin hänet jossakin vaiheessa nuokkumassa kannella nojaten reunavaijeriin. 😀

Oli ihana purjehtia lämpimässä kesäsäässä. Harvinaista herkkua merellä, kun ei tarvinnut takkia eikä pipoa. Loppumatkasta sai mennä ihan rehellisissä kesävaatteissa. Mulle lasten kanssa purjehtiminen ei ole ihan sama asia kuin ilman lapsia purjehtiminen. Tietenkään. On se vaan iso vastuu lapsista ja jännitys siitä tuleeko meritautia, tuleeko kovempi keli tai lapsille yhtäkkinen totaalikyllästyminen.

Pirita-sataman palvelut olivat aika köykäiset, mutta mitä 12 euron satamamaksulta voi edes odottaa.

Heti rantautumisen jälkeen lähdimme kaupungille etsimään ruokapaikkaa ja esittelemään lapsille Tallinnaa. Tämä on heille ensimmäinen reissu Viroon.

Ensimmäinen Tallinnapäivä huipentui tähän tunnelmaan. Söimme Peppersackissa itsemme ihan pyörryksiin ja sen jälkeen raahauduimme kuvassa olevaan puistoon juomaan jälkiruokakahvit ja lapset syömään jälkkärijätskit. Tämän jälkeen yhteistuumin hyppäsimme taksiin ja ajelimme takaisin satamaan. Pitkä purjehduspäivä ja tallustaminen oli vienyt aika hyvin mehut meistä kaikista. Veneellä mä otin päikkärit ja heräsin päiväunilta vasta puoli yhdeksältä illalla. Illan päälle kävin vielä testaamassa ensimmäisen Vauhtisammakko-treeniohjelman lenkin. Siitä lisää huomenna, samoin lisää purjehdustunnelmia. Nyt hyvää yötä!