Kirjoittelin tällä viikolla Ellit.fi-sivustolle vierailijapostauksen vatsalihastreenistä. Käykää kurkkaamassa, jos löydätte sieltä vinkkejä omiin treeneihinne.
Samana päivänä Helsinki Core Trainersin Ville piti meille adidas heimolaisille jäätävän keskivartalotreenin. Itse asiassa treenin aikana ei tuntunut mitenkään älyttömän kovalta treeniltä, mutta seuraavina päivinä yskähtäminen, nauraminen ja kiertoliikkeet aiheuttivat irvistyksiä. Vaikka itse treenaan aika monipuolisesti vatsalihaksia, niin tämä treeni oli nähtävästi tosi erityyppinen, koska sain vatsalihakseni noin kipeäksi. Yleensä en saa vatsalihaksia millään kipeäksi.
Rankkaa pötköttelyä – oikeasti. Napa sisään, lantio ylös uloshengityksen aikana ja kaksikymmentä toistoa. Ja sama kyljellään. Kyllä siinä muutama hikikarpalo vierähti otsalle.
Tässä annetaan lonkalle vähän liikettä. Tämä tuntui miellyttävältä ja tuntui auttavan nivusvaivaan, joten pitää koittaa kikkailla vaikka TRX:llä salilla samaa liikettä.
Heimo-armeija Ville-vääpelin ohjauksessa. 😀
Ville selitti liikkeet huolellisesti ja selvästi ja korjasi vääränlaiset asennot heti. Täytyy tunnustaa, että ymmärrän vasta nyt kuinka suuri merkitys on huolellisella lihashuollolla, lämmittelyllä ja juoksua tukevien lihasryhmien täsmätreenaamisella. Tämä oivallus tapahtui juurikin tällä viikolla. Olen ravannut hierojilla, yrittänyt venytellä ja keksiä mikä ihme tämän jalkavaivan on aiheuttanut. Nyt sitten tällä viikolla kävin Omasairaalassa fysiatrin vastaanotolla näyttämässä jalkaa. On se aina vaan kiva kokemus käydä spesialistilla, kun tutkimukset ovat niin perusteellisia ja saa vakuuttavia vastauksia ja selityksiä. Ei keskitytty pelkästään siihen kipukohtaan, vaan tutki tilanteen kokonaisvaltaisesti. Oli puhetta jopa ruokavaliosta. Tämän mun vaivan syyksi paljastui lonkankoukistajan revähdys (silloin helmikuussa), samalla selvisi, että mun molemmat lonkankoukistajat ovat lääkärin sanojen mukaan “kuin peltiä”, oikea terve jalka vielä jopa kireämpi. Mulle uutena tietona tuli, että lonkankoukistaja ylettyy kylkiluiden alle ja sieltä pitkälle reiteen. On kyse niin järjettömän isosta lihaksesta, että paraneminen on kestää pitkään. Lonkankoukistajaa on kaiketi aika vaikea hieroa ja venyttää. Nyt onneksi tiedetään miten vaivan hoitoa voi jatkaa, niin uskoisin, ettei tässä enää pitkään tarvitse kärvistellä. Ja nyt taas lupaan huoltaa kroppaani jatkossa paremmin. Mu pitää nyt liikutella jalkaa, availla liikeratoja ja vähitellen nostaa rasitustasoa. Eikö kuulostakin aika hyvältä?
Kyllä mä vielä juoksen, piankin. Enkkarit voin unohtaa ainakin hetkeksi, mutta täältä tullaan vielä.
