Tytöt olivat kavereineen suunnitelleet palmusunnuntain virpomisia viikkokaupalla. Aivan jäätävää organisointia, ryhmäjakojen miettimistä, koristelut, asut, kasvomaalaukset… Esikoinen oli kutsunut meille kaksi ystäväänsä yökylään, että seuraavan päivän virpomaanlähtö olisi mahdollisimman iisiä. Täällä oli sitten eilen viisi tyttöä ja yksi pieni poika askartelemassa ja tänään virpomassa. Kutsuin siskon mun seuraksi yöksi. Voi sitä sotkua, meteliä ja innostusta.
Kiharrettiin hiuksia, meikattiin, askarreltiin, käytiin pitsalla, katsottiin leffaa ja syötiin karkkia. Ihana ilta – onnelliset lapset = onnelliset aikuiset.
Muisk
Illalla lapset asettelivat huolellisesti sänkyjensä viereen pipot, joihin kukko voi yön aikana käydä munimassa. Kävin aamuyön tunneilla jakamassa jokaiseen pipoon kasat karkkia ja suklaamunia. Harmi kun heräsin vasta pipojen löytymisen jälkeen enkä nähnyt sitä onnea.
Siskon tyttö
Tämä halusi olla keiju eikä noita.
Voi miten ihana postaus, tässähän tulee ihan pääsiäistuulelle itsekin! Trullaaminen oli kyllä niin parasta lapsena, kiva että perinne ei ota laantuakseen :).
Eihän tuo perinne ole ainakaan ihan sama kuin omassa lapsuudessa, mutta ei se haittaa. Kiva perinne se on, vaikken oikein edes tiedä, mistä moinen noitana hilluminen juontaa juurensa. 🙂
Hei kuules kaunotar, mulla on sulle postaustoive: treenin aloittaminen raskauden jälkeen! Sun vinkit ja kokemukset siis…
Pus emäntä.
Voisin tehdä tällaisen postauksen. 🙂
Pus takaisin. 🙂
Ihania pääsiäisnoitia! 🙂 Sulla on tosi inspiroiva blogi, nimim. itsekin äiti ja juoksemiseen täysin hurahtanut. 😉
Onpa kiva kuulla! 🙂
Hyviä treenejä ja ihanaa kevättä!
Ai niin, käykäähän toki kurkistamassa myös täällä: http://mutsiendorfiinikoukussa.blogspot.fi/ 🙂
Käyn toki. 🙂