Tasaisin väliajoin muistan hehkuttaa, miten ihanaa on pyöräillä tai juosta aikaisin aamulla töihin. Tämä aamu oli taas sellainen. Tai on niitä ollut muinakin aamuina, mutta tänään jaksoin pysähtyä kuvaamaan.
Tällaista on vain heti auringonnousun jälkeen. Tiedättekö sen tunteen, kun sydän meinaa pakahtua, kun näkee jotain kaunista? Se on välillä se tunne. Kotiintulomatkasta iltapäivällä en voi sanoa ihan samaa. Rälläsin ja hypin pyörällä heikkopäisesti kanttareiden ja töyssyjen yli ja taisin kiroilla ääneenkin.
Lähdimme illalla kauppaan ja karkinhakureissulle, silloinkin oli kaunista.
Nyt maisemat eivät ole niin kauniit. Ehhe. Polvipussiset pyjamahousut ja karkeista turvonnut maha.
Ihanaa viikonloppua tyypit!
Aamusta päivä paras, niin mä ajattelen 🙂 On ihana herätä aikaisin, nauttia aamupala ja lukea samalla päivän lehti, ihan hiljaisuudessa. Oon kyllä enemmän aamuntorkku ko -virkku, tosin pikkuhiljaa oon saanu rytmiä käännettyä aikaisemmaksi… 🙂
Niin on, jos ei vaan väsyttäis aina niin sikana. Pitäis opetella menemään ajoissa nukkumaan.