Vetosalin biitsitreenit

Puuh, vieläkin hengästyttää ajatella eilisiä Vetosalin ulkotreenejä, joissa olin. Olen koko kesän halunnut mennä kokeilemaan ja vihdoinkin eilen aikataulut natsasi ja pääsin mukaan. Raahasin henkiseksi tueksi ystäväni Marun. 

Paikan päällä oli paljon sporttisen näköistä porukkaa. Porukan keskeltä bongasin heti pinkkipään, joka moikkasi iloisesti. Jee, kivan tervetullut olo! 🙂

Huii. Tässä kohtaa jännitti, kun en vielä tiennyt mitä on edessä.

Kohta saimme kuulla, että luvassa on neljä kuuden liikkeen kierrosta. Jokaista liikettä teimme minuutin verran 15 sekunnin siirtymällä seuraavaan liikkeeseen. Kierroksen jälkeen oli 1,5 minuutin tauko.

Meidän ryhmän kierros alkoi heilautuksesta. Mulla kädessä 16 kilon kuula.

Seuraavaksi vuorossa sumokyykky. Kivi hiekkaan asti ja pylly ylös.

Kuminauhajuoksua. Tää oli rankkaa ja mun pariksi sattui oikeanlaisella treeniasenteella varustettu mimmi. Ei tosiaan päästänyt mua helpolla ja hyvä niin!

Linkkuveitsiä, puuh

Burpeet – yäk

Kierros päättyi hyvää huomenta -liikkeeseen, jossa ekstrana vielä kiven ojennus suorille käsille.

Huh, mikä treeni! Oli rankkaa ja ihanaa! Ja treenin jälkeen ihan joka paikka oli täynnä hiekkaa.

Treenipossea. Tuolla pinkkihousuisella on valehtelematta paras äässi, mitä olen nähnyt. Ja tuo pinkkihiuksinen Nata on ihana tyyppi. Oli tosi kiva nähdä hänet vihdoinkin livenä! Harmi, ettei hän päässyt täydellä teholla treenaamaan uuden lävistyksen vuoksi.

Tuo treeni oli niin kiva, että pakko päästä ensi keskiviikkona uudestaan ja pitäähän se Vetosali käydä tsekkaamassa ulkotreenien loputtua.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Jäimme treenin jälkeen Marun kanssa jälkilöylyille puiston penkille. Tai mä en ainakaan olisi ihan heti pystynyt edes liikkumaan tärinältäni. Sykemittari kertoi, että treenin keskisyke oli huikeat 159. Eipä ole tuollaisia keskisykelukemia ihan vähään aikaan mun mittarissa näkynyt.

Mä päätin lähteä tuosta vielä heittämään pienen pyörälenkin, että saan vähän maitohappoja liikkeelle. Hyvä idea, tai sitten ei. Mulla oli tosiaan ihan joka paikka täynnä sitä hiekkaa. Saattoi vähän persusta hiertää tunnin satulassa istuminen. Auts.

Olipa huippua! Monettako kertaa sanon?

Natalle kiitokset kuvista!

8 thoughts on “Vetosalin biitsitreenit”

  1. Hei noi ulkotreenithän kuulostaa kivalta, voiks tonne mennä vaan yksittäisille kerroille vai pitääkö olla salin jäsen?

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *