Pyöräilyhurmosta

Torstai-iltana olin kökkinyt työpäivän jälkeen sisätiloissa kaatosateen takia ja olin syönyt itseni ihan tainnuksiin. Mies oli salilla.

Lapsiparkin kesäaikataulut ja muutenkin salin kesäaukioloajat ovat aika syvältä. Jos tulee viideltä töistä kotiin ja ruokkii lapset, niin siinä vaiheessa kun olisi mahdollisuus lähteä salille, parkki onkin jo kiinni tai menossa kiinni alle tunnin sisään. Kesäaikana ei olla ehditty montaa kertaa yhdessä salille.

Pelkillä vaippahousuille ei kehtaa tsygäillä, vaan ne pitää piilottaa shortsien alle.

Odottelin miehen salilta kotiin ja heti kun hän rapisteli avainta lukossa, ampaisin ovelle ja syöksyin lähestulkoon samalla oven avauksella ulos. Kello oli tuossa vaiheessa jo yli yhdeksän, mutta ulos oli päästävä, kun sadekin oli lakannut ja aurinko levitti viimeisiä punertavia säteitä puiden väleistä. Rakastan ilta-auringon kaunista sävyä. Ei ole kauniimpaa valoa.

Mies huolsi pari viikkoa sitten pyöränsä ja päätin vaihteeksi testata sitä. Miehen pyörä on paljon rullaavampi ja kevyempi, mutta se on liian iso mulle. Jännä miten erilaiselta pyörät voivat tuntua. Gary on niin tuttu, että tiedän tasan miten se käyttäytyy, mutta tällä kun menee jyrkkään kurviin ja kallistaa, niin mä oikein säikähdin, kun se tottelee niin paljon herkemmin. Tuntui kun pyörä lähtisi kokonaan alta. Jos tuo pyörä olisi mulle täydellisen kokoinen, niin voi olla, että miehellä ei olisi enää pyörää. 😀 Väärä koko tuntui selässä jo kymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen ja piti välillä polkea seisten ja väännellä selkää eri asentoihin. Garylla ei tällaista ole koskaan.

Matka: 49,6 km
Kesto: 1 h 59 min
Syke: keski – 138 bpm, max – 161 bpm
Kalorit: 911 kcal

Lähdin pyöräilemään vanhan kodin suuntaan syvälle Espooseen, kiersin vanhat tutut lenkkimaisemat. Niissä maisemissa treenasin ensimmäistä kertaa maratonille, jolle en sitten koskaan päässyt osallistumaan penikkataudin vuoksi. Ihania muistoja noissa maisemissa. Rullailin ihan hurmoksessa, ihailin maisemia ja haistelin sitä kosteaa kesäiltaa kyltymättömänä. En todellakaan malttanut pysähtyä kuvailemaan, vaikka se kävi monta kertaa mielessä. Luureissa soi ihana musiikki ja painelin menemään naama virneessä. Espoosta ajelin Vihdintietä Helsinkiin ihan keskustaan asti ja sieltä vielä Kaivariin, Kaivarista Hietsun läpi, että näin taas laivat ja sitten Lauttasaaren kautta kotiin. Reitille kertyi pituutta puolta kilometriä vajaat 50 kilometriä. Ja kello oli kotiin tullessa jo puoli kaksitoista. Voi äly ja väläys taas. Eihän siinä uni tule tuollaisen lenkin jälkeen. Seuraavana päivänä, viimeisenä työpäivänä ennen lomaa, näytin töissä ihan pieksetyltä. Ei siis enää tällaisia yölenkkejä, jos sen päälle ei saa nukuttua kunnollista yötä. Työkaveri kommentoikin aamulla, että “näytät aika väsyneeltä”. 😀 Yllättäen.

Onkohan joku odotellut kuulumisia uudesta pyöräehdokkaasta? Menen tänään katsomaan ja koeajamaan sitä. Toivottavasti se on hyvä! Kuvan perusteella ainakin kelpuutan pyörän.

Toivottavasti myyjä antaa mulle luottoa maksun suhteen, jos pyörä on mulle passeli, nimittäin mä hukkasin/tiputin/mun laukusta varastettiin pieni nahkainen kännykän kokoinen pussukka, joka sisälsi koko mun elämän. Sinne meni kaikki pankkikortit, Visa, Master, verkkopankin avainlukulista, bonuskortit, ajokortti ja vielä uusimmat nappikuulokkeet! Voi tuska! Nyt on kortit suljettu ja joudun olemaan viikon ilman kortteja. Tulee ainakin halpa ensimmäinen lomaviikko. Toivottavasti teidän viikonloppu alkoi vähän paremmin.