Ja flunssaa, lepoa, kyllästymistä ja kävelyä viimeisillä voimilla.
Kyllästynyt bloggaaja, mua kyllästyttää tällä hetkellä ihan hirvesti tämä flunssa, koska olo on nuhjuinen ja voimaton.
Kävin eilen poistattamassa tikit.
Tänään pakenin siivoojia siskon tyhjään kotiin. En osannut päättää, millä taitan 3 km matkan kotiin siskon kotoa. Sain päähäni älytömän idean kävellä kotiin. Normipäivänä hyvä idea, mutta tänään kuumeisena ja heikkona, ei niin hyvä.
Laahustin 50 min kolmen kilometrin matkaa. 😀 Kotiin päästyä rojahdin sohvalle ja nukuin siihen asti, että esikoinen tuli neljältä koulusta kotiin. Nukuin neljän tunnin päiväunet.
Tallustimet
Päiväunien jälkeen mullakin oli ihan eri fiilis, hengattiin tyttöjen kanssa ja lakattiin kynsiä ja aloin löytämään sisältäni taas sen sinnikkään itseni ja päätin, etten anna itseni lannistua tästä flunssasta, vaan lepään tämän pois. Aurinkoisia päiviä tulee vielä ja flunssasta toipumisen jälkeen saan ruveta kohottamaan kuntoa. Mulla on ihan älyttömän kova hinku päästä tekemään juurikin pitkiä kävelylenkkejä ja polkemaan salille kuntopyörää. Olen miettinyt myös lihaskuntoliikkeitä, joita tässä tilanteessa voi tehdä. Odotan, että pääsen testaamaan pystyykö niitä todella tekemään.
Mä taas innostuin. Heh. Kunnon kevätkarnevaali kynsissä. Onnistuin lakkaamaan molempien käsien kynnet, kipeän käden rannetta ja sormia on lupa käyttää varovaisesti.
Tytöt tekivät taas pannaria. Josta tulikin mieleen, että nyt saa riittää itseni lohduttaminen herkuilla, koska muuten käy huonosti.
Jälleen kerran tällainen kuvapainotteinen höpöttelypostaus. Voin kertoa, että yhdellä kädellä blggaaminen ei ole mitään kovin nopeaa tai mielekästä puuhaa…
Tuo flunssa kaiken päälle on tosi tylsä juttu. Toisaalta, parempi nyt, kun sitten kun kätesi on taas ojennuksessa. Kaksi kärpästä samalla iskulla on toki vähän ontuva lohdutus, mutta totta silti.
Koeta jaksaa!
Niinpä, vaikka aluksi mä ajattelin, että tämä on vain kurjuuden maksimointia. Nyt on ihan toinen fiilis, onneksi.
Hurjasti tsemppiä toipumiseen! Mulla leikattiin nilkasta jänne muutama vuosi sitten maaliskuussa ja oli ihanaa, että kesällä pääsi käveleen! Eli kevät on hyvää aikaa potea, että kesäksi ehtii sit parantua! Ja mistä ja mitkä on sun valkoiset luurit? Himoitsen jotain samantyylisiä!
Voimia ja onneksi pikkuisia apulaisia riittää leipomassa 🙂
Kiitos tsempeistä! Ihana ajatus olla kesällä suht kunnossa.
Valkoiset luurit on Sonyn ja oston ne Clas Ohlsonilta, maksoi 25 e.
Pikku apurit on kyllä ihan korvaamattomia.
Aurinkoisia ajatuksia sinne! Kohta oot iskussa taas, kun lepäät hyvällä omalla tunnolla itseäsi parannellen. 🙂
Ihania pastillin sävyjä..kävin tänään katselemassa (ja vähän ostamassakin) kevät-uutuuksia! 🙂 Kevät on tullut ja kohta kesä!! 🙂
Kiitos! Mä huomaan tässä toipuessa, että mä oon ihan kauhean kärsimätön luonne. En malttais yhtään vain olla. Mä suorastaan ahdistun lepäilystä.
Kohta on oikeesti kesä, kohta lumetkin on poissa. Ihanaa!
Noita epätoivoisia toipumisen hetkiä kuulukin tulla, ehkäpä se flunssa vielä sitä korostaa. Mutta kuulehan tyttö, nyt annat itsellesi luva levätä, siis olla vaan, suorittamatta, edes ajattelematta että pitäs pitäs pitäs. Ei pidä. Ole itsellesi armollinen. Varmaan se on ainoa tapa toipua. Sekä fyysisesti että henkisesti. Kyllä sä jaksat.
Kiitos järjen äänestä, mutta kuten tuossa ylhäällä totesin, mä oon tosi huono tässä lepäilyssä. Mä eilen jopa mietin, että voisinkohan mennä jo takaisin töihin… En voi. Mulle tulee syyllinen olo, jos voin vain olla.