Elossa jälleen

Eilinen päänsärkykohtaus hellitti iltapäivällä. Otin riskin ja aloin raivaamaan kotia suunnitelmieni mukaan. Riskin siinä mielessä, jos päänsärky alkaisi uudestaan. Me ei olla sisustettu moneen vuoteen ja nyt tuli se hetki, kun en enää jaksanut katsella epämääräisyyksiä. Välissä on monta pitkää ja monin eri tavoin vaikeaa vuotta, joten keskittyminen tällaisiin asioihin ei ole tuntunut millään tavalla tärkeältä. Nyt sitten laitoin viitosen silmään ja rupesin hommiin. Vitsit, että tuntui hyvältä ja puhdistavalta. Tuntui kuin olisin siivonnut nuo vaikeat vuodet sinne Sortti-asemalle, jonne ajoin pakettiautollisen kamaa. Tuli vahvasti sellainen olo, että mä alan olla taas se Elina, joka olin ennen. Ihan mahtava tunne! Kannoin roskikseen neljä jätesäkillistä roskaa ja vielä olisi kierrätyksee vietäviä muutamat jätesäkilliset. On tässä urakkaa vielä jäljellä ja kotona ei vielä näytä ratkaisevasti erilaiselta, mutta olo on erilainen ja se on tärkeintä. Kuulostaa varmasti kauhean teatraaliselta, mutta mulla naksahti jotkut palaset paikoilleen ja tuli voimakkaasti sellainen olo, että sivu kääntyi. Nyt on helpompi hengittää ja selkeämpi ajatella.

Sitten taas iänikuisia instagram-kuvia (@endorfiinikoukussa)

Maanantaina jaksoin lähteä lasten kanssa vielä Ikeaan. Nyt on muuten ollut kaikkeen tällaiseen energiaa, kun en ole urheillut. Kortti ulvahti kivasti.

Sain Sarpukalta karkkipinkkiä kynsilakkaa.

Migreenin hellitettyä soitin pakettiautovuokrausfirmaan ja sovin, että haen auton tunnin päästä. Olin päättänyt, että kannan kämpästä ulos yhden lipaston, yhden piirongin, ruokailuryhmän tuolit ja yhden työpöydän. Kaikki edellä mainitut kalusteet olivat vielä tavaraa täynnä ja paikoillaan, joten ei auttanut muuta kuin ruveta täysillä hommiin. Perus meitsi, olisin voinut odottaa perjantaille, että saisin esim. miehestä kanto- ja pakkausapua, mutta ei, kun pitää tapahtua heti. Hain auton ja rupesin pakkaamaan ja kantamaan kamaa pakettiautoon. Hiki valuen juoksin alas ja takas kolmoseen ja samaa rallia niin pitkään, kunnes kannettavana oli enää yksi lipasto, jota en edes nokkakärryjen avulla saanut vietyä yksin. Lapset ruokin vasurilla ja pistin Netflixistä leffan pyörimään. Juuri kun olin saanut kaikki muut paitsi lipaston kannettua mies tuli töistä. Nakitin hänet heti hommiin ja lähdettiin suorinta tietä Sortti-asemalle. Olimme niin tehokkaita, että saimme luovutettua auton puoli tuntia etuajassa.

Kantorumban jälkeen mulla oli vielä energiaa ja rupesin kasaamaan maanantaina ostettuja huonekaluja. Mä tykkään tästä hommasta. Keskimmäinen tuli ihmettelemään mun kasauspuuhia ja kysyi “miten sä äiti voit tykätä tästä hommasta” ja jäi sitten kuitenkin koko ajaksi seurailemaan ja ojentelemaan tarvittavia ruuveja.

Väliaikaisratkaisu pienempien tyttöjen huoneeseen, kunnes keksin mikä se lopullinen ratkaisu on.

Ruokailu- ja olohuoneen uusi freesimpi ilme. Jotenkin hävettää laittaa näitä kämppäkuvia. Meillä ei ole mitenkään tyylikästä, meillä on vain tällaista perus kotoisaa.

Saatiin tänään mun siskosta ja siskon pojasta seuraa. Tuo poika on niin suloinen ja niin tuttu. Muistuttaa hirveästi meidän esikoista vauvana.

Hyvä mieli! Onneksi otin pari päivää lomaa, tekee tosi hyvää. Huomenna menen salille pitkästä aikaa. Ihanaa!

8 thoughts on “Elossa jälleen”

  1. Kaunis koti teillä on. Näyttää myöskin tilavalta. Ainakin verrattuna kopperoon, jossa mekin 3 tyttösen kanssa elellään 🙂 Lisäksi mun mielestä kodin kuuluukin olla kodikas ja viihtyisä. Tyylikkyys on sivuseikka 🙂

  2. Onpa kodikkaan näköistä teillä! =) kuvista huokuu kodinlämpö. <3

    Ymmärrän sun fiilikset tuosta "puhdistautumisesta". Oon itekki huomannu saman, että tiettyjen "kipu-kausien" jälkeen kun palaset loksahtaa kohilleen, tulee tunne että on voimistunut ja palannut "juurilleen", henkisesti siis.

    Muistahan relata välillä, tehonainen! 🙂 ja hauskaa viikonloppua!

  3. Samoin myös Fida ja Pelastusarmeija, hieman eri kriteerit näillä kaikilla kolmella. Itse sain yhden muuton yhteydessä kamani Fidan kyytiin.

    Ja samaa mieltä, kotoisa koti 🙂

  4. Uusi Aamu: Voi kiitos! 🙂

    Cata: Kiitos, on tämä tavallaan tilava. Meillä on vaan sairaasti tavaraa ja kaapit pursuilee. Tyylikkyys on sivuseikka, kunhan itse viihtyy.

    Vakkari-lukija: Kiitos! 🙂 Mulle tämä puuhastelu on ollut rentoutumista, mä tällä kertaa nautin tästä.

    anu: Sohvapöytä on kaaauan aikaa sitten Ikeasta ostettu. En tiedä löytyisikö vieläkin valikoimasta.

    Viiru: Kiitos kiitos! 🙂

    Jenni K: nuo meidän kalusteet eivät olleet enää kierrätyskunnossa, vaan ihan loppuun käytettyjä ja lasten piirtelemiä. 😀 Mutta kiitos muistutuksesta, jos tarve tulee eteen.

    Anonyymi: Fidaan mä aion roudata kaikki vaatteet ja lelut. 🙂

Leave a reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *